Lukijalta: Hallitusvaltaa, ja valtaa yleensä, ei mitata ministerinpaikoilla, vaan valtaindekseillä

EVA-pamfletissaan Hiljainen vallankumous (I-S Pääkirjoitus 25.10.) pankkiiri Björn Wahlroos väittää, että Suomen pääministerillä ei ole Ranskan presidentin eikä Britannian pääministerin valtaa. Hänellä ei ole edes Italian tai Ruotsin pääministerin valtaa. Wahlroos on aivan oikeassa. Haluaako hän Ruotsin mallin Suomeen?

EVA-pamfletissaan Hiljainen vallankumous (I-S Pääkirjoitus 25.10.) pankkiiri Björn Wahlroos väittää, että Suomen pääministerillä ei ole Ranskan presidentin eikä Britannian pääministerin valtaa. Hänellä ei ole edes Italian tai Ruotsin pääministerin valtaa.
Wahlroos on aivan oikeassa. Haluaako hän Ruotsin mallin Suomeen?
Suomessa pääministeri on Wahlroosin mukaan eräänlainen hallituksen primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa toisin kuin Ruotsissa.
"Jos erimielisyyttä ilmenee, asia päätetään äänestämällä noudattaen samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomioistuimessa”, todetaan laissa valtioneuvostosta. Pääministerillä on yksi ääni, kuten muillakin ministereillä.
Ruotsissa sen sijaan kaikki valta on keskitetty pääministerille: ”Hallitus käsittelee suuren määrän asioita kollektiivisesti, mutta ei äänestä. Erimielisyyden ilmaantuessa asia ratkaistaan pääministerin kannan mukaisesti.” (Valtiosääntötoimikunnan mietintö 1993:20, s. 50.)

Paavo Lipposen ykkösministeristö 1995–99 oli de facto vasemmistoenemmistöinen, vaikka vasemmistolla oli vain 85 paikkaa eduskunnassa. Äänten mennessä nimittäin tasan 9–9 ratkaisi puheenjohtajan eli pääministerin ääni.
SDP ja Vasemmistoliitto voivat toisin sanoen halutessaan muodosta voittavan koalition. Komplementtijoukko (Kok., RKP, Vihr., Sit) taas oli häviävä koalitio.
Mikäli pääministerillä ei olisi ollut ratkaisuvaltaa tasatilanteessa, molemmat osajoukot olisivat olleet estäviä koalitioita ja olisi muodostunut pattitilanne.
Niinpä kokoomuksella ei ole ollut yhtään sen enempää äänivaltaa eli sanan- tai määräysvaltaa kuin ruotsalaisilla tai kristillisillä Ahon hallituksessa 1991–95 tai vasemmistoliitolla ja ruotsalaisilla Lipposen ykkös- ja IIb-hallituksessa.
Lipposen II hallituksen kulttuuriministeri, sittemmin valtiopäiväneuvos Kaarina Dromberg, saattoikin kiteyttää Ahon hallituksen vallanjaon 28. helmikuuta 1995: ”Kepulla oli siinä aina enemmistö, kun se sai vielä Rkp:n puhuttua taakseen.” Äänet menivät toisin sanoen 10–7.

Suomessa pääministeri on Wahlroosin mukaan eräänlainen hallituksen primus inter pares.

Hallitusvaltaa, ja valtaa yleensä, ei näet mitata ministerinpaikoilla, vaan valtaindekseillä. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg on 2000-luvulla kunnallisvaalien jälkeen laskenut poliittiset voimasuhteet (Äänestysvalta Suomen kunnissa, Analyysi vuonna 2017 valituista valtuustoista, Taulukko 24, Acta Politica Aboensia A5, Turun yliopisto 2017).
Valta- ja voimasuhteet on tässä ja Wibergin tutkimuksissa laskettu Shapleyn–Shubikin valtaindeksillä (SSI). Lloyd S. Shapley ja Martin Shubik kehittivät sen 1954. Shapley sai vuonna 2012 taloustieteen Nobelin palkinnon, tosin eri keksinnöstä.
Valtaindeksejä on muitakin, joihin voi tutustua vaikkapa Turun yliopiston Voting Power and Power Index Websitella.

Seppo Heinonen
Taloustieteiden maisteri
Vantaa

Uusimmat uutiset