Lukijalta: Rukous auttoi Venäjällä, auttaa nyt meitäkin

Sain olla seurakuntani vapaaehtoistyössä Venäjällä Aunuksessa useita vuosia.

1990-luvulla oli Venäjän Karjalassa monenlaista puutetta, erityisesti terveydenhuollossa. Tullissa valtioiden rajalla oltiin tiukkoja, oli sääntöjä ja painorajoituksia. Kerran olin kuorma-autossa, jossa oli korkea pino kaikenlaista, vaatteita, kenkiä ehkä sairaalasänkyjä ja peitteitäkin. Odotin kuljettajan kanssa virkailijaa. Kuinka kauan kuormaa tutkitaan? Silloin panimme sormet ristiin. Samassa auton oveen koputettiin. ”Minne olette menossa?”, kysyi naispuolinen virkailija suomen kielellä. ”Menemme Aunukseen. Viemme tarpeellisia tavaroita”, vastasimme. Virkailija kysyi, mahtuuko hän autoon, hänellä on asiaa matkan varrella. Tullissa meni vain 15 minuuttia. Rukous oli auttanut!

Toinen kokemus. Tulin Aunuksen uudelle kirkolle. Siellä ihmisiä itki ja rukoili. Kirkon vapaaehtoisen, ahkeran emännän tytär oli ollut ankarassa kolarissa. Tytär oli jo äiti. Ei ollut rahaa viedä loukkaantunutta kalliiseen leikkaukseen Pietariin. Silloin annoin emännälle rahaa Savonlinnan avustusrahastosta. Loukkaantunut meni leikkaukseen ja se onnistui, vaikka jätti jälkensä nuoreen naiseen.

Kun palasin matkalta Savonlinnaan kuulin, että joku mies oli saanut yllätyksenä testamenttirahaa. Hän oli lahjoittanut Aunuksen työlle rahan. Täsmälleen saman summan, jonka olin antanut nuoren äidin leikkaukseen!

Pitkän ikäni aikana olen kokenut, että rukous, erikoisesti isommalla ”porukalla” toimii ihmeellisesti. Varmasti auttaa meitäkin oudon taudin keskellä. Muistetaan tämä!

Anja Kauppinen

Entinen vapaaehtoistyöntekijä Savonlinnan seurakunnasta