Lukijalta: Kaupunki harjoittaa aasinvarjopolitiikkaa

Itse olen kiinnittänyt huomiota esitykseen Punkaharjun kirjaston siirrosta entiselle kunnanvirastolle.

Punkaharjulainen Ari Ora kirjoittaa Puruvesi-lehdessä 5.1. kolumnissaan terävää kritiikkiä Savonlinnan kaupungin tekemistä palvelujen karsimisesta ja kiinteistöjen tilavuokrista Punkaharjulla. Samanlaisen luettelon karsinnoista saisi helposti myös Kerimäeltä. Malliesimerkkinä Ystäväntupa-toiminnan mahdollinen loppuminen Punkaharjulla korkeisiin tilavuokriin.
Itse olen kiinnittänyt huomiota esitykseen Punkaharjun kirjaston siirrosta entiselle kunnanvirastolle. Vaikka punkaharjulaisista suurin osa vastustaa esitystä, silti asiaa ajetaan jääräpäisesti eteenpäin. Kaupunki on varannut satatuhatta euroa tällaiseen maalaisjärjen vastaiseen hölmöilyyn, joka merkitsee kirjaston tilojen huonontamista ja pienentämistä.

Jos tämä esitys toteutuu ja kirjastotalo jää tyhjilleen rapistumaan, ja se joutuu purettavaksi, koska ostajaa talolle ei varmaan löydy. Kirjaston tilojen siirto osoittaa vain päättäjien heikkoa asiantuntemusta ja sen, että kirjaston käyttäjien mielipiteitä ei haluta kuunnella.
Jos kirjastotalo puretaan, on se mielestäni huonojen päätösten aiheuttama kulttuurikatastrofi. Jos siirto toteutetaan, en sen jälkeen enää usko selityksiin, että jokin tarpeellinen asia tyrmätään säästösyistä. Siirrosta säästyville rahoille kaupungista löytyy varmaan tarpeellisempaakin kohteita. vaikka esim. paikallisen demokratian kehittäminen.

Koska elämme nyt reformaation merkkivuotta 2017, on paikallaan palauttaa mieleen tilannetta ja ajankohtaa hyvin kuvaava Martti Lutherin satu. Eräs mies vuokrasi aasinsa toiselle ja käveli itse sen vieressä. Vuokraaja istui aasin selässä, mutta kun aurinko paistoi kuumasti ja vaivasi häntä, hän pyysi omistajaa nousemaan aasin selkään saadakseen itse kulkea aasin varjossa. Mutta omistaja ei tahtonut, vaan sanoi: " Olen vuokrannut sinulle aasin ratsastaaksesi sillä, enkä sen varjoa, siitä sinun täytyy maksaa erikseen, jos tahdot saada senkin."
Kaupungin tilavuokrapolitiikkaa voisi hyvin nimittää vaikka aasinvarjopolitiikaksi. Minua ärsyttää se, että kaikki mitataan nykyään euroina, eikä inhimillisyytenä. Lukuja on helppo laskea, mutta mitä niillä lopulta tehdään? Onko nyt käynyt niin, että haave avoimesta, suvaitsevasta ja tasa-arvoisesta kunnasta on haihtumassa ilmaan, vaikka neljä vuotta hommaa on harjoiteltu?
Kari Mielonen
maaseutuasuja, kirjastovirkailija (eläkkeellä)
Kerimäk
i

Tiina Ojutkangas

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.