Lukijalta: Miksi energiansäästöä ei aloiteta sieltä, missä siitä olisi vähiten haittaa?

Ilmastonmuutoksen torjumisessa energian säästämisellä on keskeinen merkitys.

Energian tuottaminen ja käyttäminen lähes kaikissa muodoissaan aiheuttaa ympäristölle haittoja – ilmastolle tai muuten. Ongelma koskee myös sähköä. Sähkön tuottaminen ja varastoimisessa tarvittavan teknologian tuottaminen ei ole päästötöntä eikä haitatonta, vaikka niin tunnutaan monesti ajateltavan, tai ainakin annettavan ymmärtää.

Käytännössä vain ydinvoiman tuotantoa lisäämällä pystytään täyttämään energiatarpeet, joita esim. liikenteen täyssähköistäminen vaatisi. Ydinvoimaan sisältyy valtavia riskejä, jotka nykyään pyritään valitettavasti aktiivisesti unohtamaan.

Edellä mainituista johtuen ensiarvoisen tärkeää on energian säästäminen. Seuraavassa esitän muutaman keinon, joilla energiaa pystytään säästämään Suomessa ilman, että siitä olisi yksilötasolla kohtuutonta haittaa. Nyt julkisuudessa esillä olleet energian säästökeinot tuntuvat olevan lähinnä sellaisia, että niistä on suurta haittaa erityisesti haja-asutusalueiden ja syrjäseutujen ihmisille.

Ensimmäinen ehdotukseni on hissien ja liukuportaiden käytön kieltäminen niin asuin-, kauppa- kuin toimistokiinteistöissä. Kaikki hissimatkat ovat sen verran lyhyitä, että terve ihminen pystyy kulkemaan ne hyvin jalkaisin, ja vielä kohtuullisessa ajassa. Luonnollisesti liikuntarajoitteisia kielto ei koskisi.

Toiseksi ehdotan julkisen liikenteen (myös taksin) hinnastoa muutettavan siten, että tiettyyn matkan pituuteen (esim. 2 km) saakka matkalipun hinta olisi käänteisesti progressiivinen, eli todella lyhyestä matkasta maksettaisiin todella kova hinta. Näin lyhyet matkat taitettaisiin kävellen ja sen seurauksena julkisen liikenteen vuoroja voitaisiin tietyillä alueilla oleellisesti vähentää.

Seuraavassa esitän muutaman keinon, joilla energiaa pystytään säästämään Suomessa.

Lisäksi ehdotan julkisen liikenteen kuukausi- ja muiden kausikorttien kieltämistä, jolloin liikkuminen perustuisi todelliseen välttämättömään tarpeeseen ja sitä myötä harvemmatkin vuorot hyvin riittäisivät.

Kolmanneksi ehdotan joukkoliikenteen vuorojen vähentämistä tietyillä seuduilla. On aivan käsittämätöntä, miksi jossain joukkoliikenteen vuorovälin on oltava vain minuutteja, kun syrjäseuduilla on pärjättävä yhden viikon vuorovälillä. Tämäkin koskee vain joitain onnekkaita, jotka sattuvat asumaan jokaviikkoisen asiointipalvelun reitin varrella.

Neljäs ehdottamani keino on valtion virastojen hajasijoittaminen. Virastojen sijoittaminen pieniin kaupunkeihin antaisi niissä työskenteleville ainakin periaatteessa mahdollisuuden taittaa työmatkat kävellen, koska pienissä kaupungeissa on lyhyet välimatkat.

Hajasijoittaminenhan ei ole ideana uusi, mutta sitä ei ole aiemmin riittävän ponnekkaasti viety läpi.

Lopuksi voin vielä yrittää arvailla, miksi yllä mainitsemani keinot eivät ole olleet päättäjiemme toimesta esillä. Suurimpana syynä arvelen olevan sen, että niiden aiheuttamat ”haitat” koskisivatkin haja-asutusalueen ihmisten sijaan metropolialueilla asuvia ihmisiä. Lisäksi varmaan nostettaisiin esille kieltojen valvomisen vaikeus, mutta uskoisin sen olevan hoidettavissa teknologian avulla.

Jorma Nyrhinen

Savonlinna