Lukijalta: Savonlinnassa palvelutalon asukkaaksi pääsee vasta, kun karkeasti sanottuna toinen jalka on jo haudassa

Kun vanhainkodit on ajettu alas, ei apua tarvitseville vanhuksille ole paikkoja, joissa he voisivat elää arvokkaasti vanhuuttaan.

Hyvinvointivaltiossa luulisi, että vanhuksia kohdellaan arvokkaasti. Näin ei valitettavasti ole ainakaan Savonlinnassa.

Äitini sairastaa Alzheimerin tautia. Sosterin mielestä hän on aivan kyvykäs asumaan yksin omakotitalossa.

Jotta muistisairas ei lähtisi yksin yöllä vaeltamaan, ehdotettiin Sosterista jo vuosi sitten sukulaisille, että laitetaan oviin lukot. Samalla ehdotettiin, että otetaan sulakkeetkin pois, jotta vanhus ei rupea yksin laittamaan ruokaa ja unohda hellaa päälle.

Kun vanhainkodit on ajettu alas, ei apua tarvitseville vanhuksille ole paikkoja, joissa he voisivat elää arvokkaasti vanhuuttaan.

Alzheimeria sairastava äitini tilaa ateriat kotiin ja kotihoitajat käyvät kolme kertaa päivässä, muun muassa antamassa lääkkeet.

Kuulostaa teoriassa hyvältä. Mutta: Entä, jos Alzheimer on sitä sorttia, että omassa kodissaankin eksyy?

Jos yöllisellä vessakäynnillä ei löydäkään enää takaisin sänkyyn ja loppuyö kuluu makuuhuonetta etsiessä?

Tai jos ei enää muista, miten kahvinkeitin saadaan päälle? Tai missä kahvinkeitin ylipäätään on?

Tai jos itse ei aina saa vaatteitakaan päälle? Tai jos luulee, että talo on täynnä väkeä, joka käy öisin pistämässä talon sekaisin? Tai jos ei muistakaan syödä?

Tai jos Alzheimer on vaikuttanut aivoissa niin, että olemattoman hahmotuskyvyn vuoksi vanhus ei enää näe ja on käytännössä sokeutunut vanhoilla päivillään?

Kuka voisi kuvitella viettävänsä vanhuuttaan näin? Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Eikö heitteillejättö ole epäeettistä?

Lähimpänä sukulaisena asun toisella puolella Suomea, ja ihmettelen, kuinka ihminen voidaan jättää heitteille tällä tavalla.

Onhan tämä sama vanhus ikänsä maksanut verojaan Savonlinnaan.

Arvostan kotihoitajien työtä. Ei ole heidän vikansa, että muutaman minuutin kotikäynnillä ei ehdi kuin pyörähtää. Aina ei ehdi auttaa edes etsimään, kun jotain on hukassa.

Tämä vanhuksen luona vietetty viisiminuuttinen ei auta, jos vuorokauden loput tunnit ja minuutit vanhus viettää yksin ja aika kuluu milloin minkäkin asian etsimiseen.

Äidilläni oli henkilökohtainen avustaja, mutta vammaispalvelut, joka avustajia välittää, ei enää katso olevansa vastuussa Alzheimer-potilaasta.

Ongelmaksi koitui se, että samaisen vanhuksen katsottiin olevan liian huonokuntoinen toimimaan avustajan työnantajana: Olisi kuulemma epäeettistä, että vanhus olisi työnantajana vastuussa, jos avustajalle tapahtuisi jotain.

Mielestäni se on epäeettistä, että tässä kunnossa olevaa vanhusta pidetään kotona selviytymässä yksin!

Kuka on vastuussa, jos äitini lähtee yöllä etsimään vessaa ulkoa eikä enää palaakaan? Eikö tämä heitteillejättö ole epäeettistä?

Totuus on se, että Savonlinnassa palvelutalon asukkaaksi pääsee vasta, kun karkeasti sanottuna toinen jalka on jo haudassa.

Ja Sosterista kerrotaan, että vanhus kelpuutetaan palvelutaloon, kun kotihoitaja käy viisi kertaa päivässä.

Tämäkö tuo säästöjä?

Tämä on sote-uudistuksen alkusoitto. Oma vanheneminen pelottaa.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että veroni maksan muualle kuin Savonlinnaan, missä vastinetta ei rahoilleen saa!

Alzheimer-äidin tytär

Julkaisemme poikkeuksellisesti kirjoituksen nimimerkillä.