Lukijalta: Vallantavoittelija uskoo mahdottomaan

Diktatuurissa vallitsee pelko ja pysähtyneisyys.

Psykologiassa ja filosofiassa lienee pohdiskeltu paljonkin yksinvaltiaaksi ajautuvan luonnetta ja syitä. Maallikkona kuvittelen aiheesta seuraavanlaista.
Vallanhimo kai nähdään tavallisimmin perusvaikuttimena. Ehkä niin on?
Vallantavoittelijalla näyttäisi olevan taipumus uskoa mahdottomaan.
Hänen on kyettävä luomaan toiveajattelun muodossa mielenmaailma, jossa ohitetaan tosiasiat fantasioiden tieltä. Vaikka hän uskoisi olevansa suuri kansanjohtaja, vastustajia peläten vainoharhaisuus johtaa turvautumaan kyttäys- ja väkivaltakoneistoon, jotka lähes varmasti jarruttavat kansan vapautta ja talouskehitystä.
Autoritäärinen hallinto on poikkeuksetta tuonut kansalle kurjuutta.
Siten on käynyt Venezuelalle, jossa on mahtavat luonnonolot ja valtavat luonnonvarat, mutta joka ei nykyään pysty edes ruokkimaan väestöään, kun oma viljely on laiminlyöty eikä tuontiin ole varoja.
Diktatuurin vallitseva olotila on luottamuksen sijaan pelko ja pysähtyneisyys. Ja vaikka hallinto tukeutuisi jumalauskoon, kuten islamilaisessa maailmassa, ei se auta. Pikemminkin päinvastoin.
Uskonnollinen usko ja siitä juontuvat säännöt ovat kaikkialla olleet kehityksen ja edistyksen jarruna. Silleen vaikutti myös autoritäärinen sosialistis-kommunistinen aate: Kuubassa (Castro), Albaniassa (Hoxha), Pohjois-Koreassa (Kimit), Romaniassa (Ceausescu).
Samaa aatetta edustaneet Stalin, Mao, ja Pol Pot syyllistyivät kurjuuden tuottamisen lisäksi mielettömiin kansamurhiin, kuten omanlaisen luomuksensa merkeissä myös Hitler.
Suurimpiin listimislukuihin ylti kuitenkin Tšingis-kaani mongolivalloittajana 1200-luvulla, aikana, jolloin ei vielä edes ollut joukko- eikä tuliaseita.
Mongolivaltakunta oli laajimmillaan kaikkien aikojen suurin maantieteellisesti yhtenäinen valtio käsittäen lähes puolet maapallon väestöä.
Mongolivaltakunta oli äärimmäisen tuhoisa: sen arvioidaan aiheuttaneen 30 miljoonan ihmisen kuoleman ja esimerkiksi Kiinan väestömäärä puolittui.
Toisaalta mongolien tuoman tasapainotilan myötä kauppasuhteet ja kulttuurivaihto Kaukoidän, Keski-Aasian ja lännen välillä virkosivat: jo taantunut silkkitie piristyi hetkeksi uudelleen.
Aikakaudesta onkin käytetty nimitystä Pax Mongolica, rinnastuksena Rooman luomaan rauhantilaan.
Niiden kestolla oli kuitenkin eroa: Rooman määritellään kestäneen tuhannen vuotta, Mongolivaltakunnan sadan vuoden verran.
Lopulta Tšingis-kaani antoi jälkipolville määräyksen, jonka mukaan kaikki maailman kansat on alistettava mongolien vallan alle.
Rooman valtakunnassa eläneen Jeesuksenkin esitetään antaneen kehotuksen maailmanvalloitukseen, tosin sanan säilällä. Mutta miksi hän kirjoitusten mukaan sanoi apua tyttärelleen pyytäneelle kanaanilaiselle naiselle: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.”

Esko Aspivaara
Savonlinna

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.