Lukijalta: Lossia venttaamaan — Selitys ei ole se ettei rahaa ole, vaan kysymys on arvovalinnasta

Olen seurannut Itä-Suomen ja muunkin valtakunnan tiestön kehitystä autonratin takaa vuodesta 1995 lähtien, ison osan tästä ajasta myös raskaan liikenteen kuljettajana.

Koko ajan kulloisillakin päättäjillä on ollut huoli tiestön kunnosta, varsinkin vaalien alla. Tämä huoli ei ole kuitenkaan päässyt missään vaiheessa purkautumaan teoiksi asti, vaan alemman tieverkon kunto on laskenut kuin lehmän häntä.

Itärajan toisella puolella tieverkkoa jopa paikoitellen korjataan, mutta meillä ei pystytä edes pitämään kunnossa aikaisempien sukupolvien ja silloisen paljon köyhemmän Suomen rakentamia teitä. Nyt kun vaalipäivä lähestyy, tiedotusvälineet julkaisivat lisää iloa itäsavolaisellekin vaalikarjalle, Saimaan alueen lossit laitetaan aikatauluille.

Tämä kuvaa hyvin sitä, mikä arvo nykyisessä politiikassa ja päätöksenteossa annetaan maaseudun asukkaiden, alkutuotannon, metsäteollisuuden ja yleensäkin itäsuomalaisen elinkeinoelämän tarpeille.

Rahan puutetta valitetaan aina, mutta suuriin liikennehankkeisiin varoja kuitenkin löytyy, vaikka ne eivät aina olisi niin tarpeellisiakaan. Perustienpitoon ei sitä rahaa sitten löydykään.

Selitys ei ole se ettei rahaa ole, vaan kysymys on arvovalinnasta, mihin rahat sijoitetaan. Itäsuomalainen maaseudun ihminen ei ole siellä arvojärjestyksessä kärkipäässä, vaan urbaanin ihmisen kiireet taitaa viedä voiton.

Ei sen ihamaniemeläisen työntekijän tai yrittäjän lossirannassa käyttämä aika kiinnosta päättäjiä, kun ei niiden äänillä eduskuntaan mennä. Valtionhallinnon toimia seuratessa tulee väistämättä sellainen kuva, että kun tarkoituksella ajetaan infraa alas osasta Suomea, niin sitä kautta suunnataan myös elinvoimatekijöitä toisaalle.

Valtionhallintohan tietysti toimii poliittisessa ohjauksessa, tai niin ainakin ennen vaaleja monasti annetaan ymmärtää.

Lauri Niiranen
Maanviljelijä,
kunnanhallituksen puheenjohtaja
Enonkoski