Lukijalta: Kun yritetään ehkäistä ihmisen pahoinvointia, elinkaarimalli on huono lähtökohta

Onnettomuuksia tapahtuu kaikissa ikäluokissa, koko perhe on mukana lapsen pahoinvoinnissakin, palvelujen ikäluokittaminen on hyvin mutkikasta.

Jopa YK on hätyytellyt kansakuntiaan lapsipolitiikan hajanaisuuden korjaamiseen (Esa Iivosen ja Kirsi Pollarin kirjoitukset valtamedioissa). Itä-Savossakin siitä kirjoitettiin 5. tammikuuta.

Strategian pitäisi näköjään olla ihmisoikeus- ja perusoikeusperustainen ja olisi uusittava valtioneuvostossa esimerkiksi joka neljäs vuosi.

Tällaiset hyvät yritykset vaativat aina teoreettista perustaa. Iivosen ja Pollarin artikkelissakin ilmeni sellainen, mutta samalla ratkaisevassa kohdassa puutteellinen.

Kun yritetään ehkäistä ihmisen pahoinvointia, negatiivisesti poikkeavaa käyttäytymistä ja psyykkisiä häiriöitä, pidetään jotenkin itsestään selvänä elinkaarimallia, joka on se huono lähtökohta.

Kunpa vain vallassa olevat kiinnostuisivat!

Onnettomuuksia tapahtuu kaikissa ikäluokissa, koko perhe on mukana lapsen pahoinvoinnissakin, palvelujen ikäluokittaminen on hyvin mutkikasta. Tällaista luetteloa voi jatkaa ja toimivaa teoriapohjaa kaivataan kipeästi.

Jo muinaisten kreikkalaisten hahmottelema teoriapohja on turhaan pimennossa: A) Ihmissuhteisiin, B) liikkumiseen ja kehonkuntoon, C) arkielämän probleemoihin ja D) elämän suuriin kysymyksiin perustuva toiminnan jäsennys antaa nykyistä elinkaariteoriaa parempia tuloksia ja sille on paljon tutkimuksellista tukea.

Kunpa vain vallassa olevat semmoisesta kiinnostuisivat!

Juhani Heiska
Psykologi
Savonlinna