Lukijalta: Kohtalokkaita ratkaisuja

Suomessa juhlitaan 100-vuotista itsenäisyyttä ja yleensä historiaa kuvataan siten, että maamme johdon tekemille ratkaisuille oli vain huonompi vaihtoehto. Entäpä, jos olikin myös parempia vaihtoehtoja?

Suomessa juhlitaan 100-vuotista itsenäisyyttä ja yleensä historiaa kuvataan siten, että maamme johdon tekemille ratkaisuille oli vain huonompi vaihtoehto. Entäpä, jos olikin myös parempia vaihtoehtoja? Seuraavaksi muutama esimerkki historiasta.
Berliinin rauhanneuvottelut käytiin elokuussa 1918 saksan välityksellä. Sisällissodan voittajilla taisi humista pääkopassaan tämä vapaussotapropaganda, koska käyttäydyttiin kuin sodan voittanut suurvalta.
Neuvosto-Venäjän esitykset aluevaihdoksista, joissa Suomi olisi luovuttanut Petrogradia lähinnä olleet alueet Karajalan kannaksella Neuvosto-Venäjälle ja saanut vastineeksi laajemmat alueet Itä-Karjaasta, sekä alueen Jäämeren rannalta, torjuttiin suoralta kädeltä.
Sen sijaan Suomen puolesta vaadittiin kuolan niemimaan, Solovetsin saariston ja koko Itä-Karjalan liittämistä Suomeen.
Kun näin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei tietenkään Neuvosto-Venäjän puolelta suostuttu, niin Suomi katkaisi neuvottelut. Saksan suosituksia aluevaihdosta ja varoituksista, ettei Suomen pidä liikaa luottaa Venäjän pysyvään heikkouteen, ei Suomen taholta noteerattu miksikään.
Olikohan toimittu oikealla tavalla, sopii kysyä.

Vuonna 1919 oli Venäjällä käynnissä sisällissota ja siihen Suomikin osaltaan osallistui hyökkäyksillä Itä-Karjalaan, muun muassa Aunukseen, ja Repola-Porajärvi-alue miehitettiin. Lisäksi oli sotilaallisia yhteenottoja Karjalan kannaksellakin. Saman vuoden lopulla aloitettiin rauhanneuvottelut Tartossa ja asetelma oli edelleen sama ja lopputuloskin, eli ei aluevaihtoa.
Suomi sai Petsamon alueen ja lopetti Repola-Porajärvi-miehityksen. Tällä kertaa läntiset suurvallat toistivat aiemmin saksan antamat varoitukset, mutta kuuroille korville.
Olikohan nytkin toimittu oikealla tavalla?
Kun aluevaihdosesitys Neuvostoliiton toimesta tuli jälleen esille 1939, ei tarvinne ihmetellä, etteivät neuvottelut johtaneet tulokseen.

Marraskuun 3. päivänä 1939 lähetti Herman Göring kreivi Armfeltin välityksellä tiedon Suomen Saksan-suurlähettiläälle Aarne Vuorimaalle, että Mannerheimille on heti vietävä hänen viestinsä: ”...että venäläisten vaatimuksiin on suostuttava, koska muuten Venäjä aloittaa sodan. Göring arvioi, että venäläiset voivat tyytyä Hangon sijasta saariin Hangon seudulla. Göring myös ilmoitti, että asia saadaan kyllä myöhemmin korjatuksi.”
Suurlähettiläs Vuorimaa ilmoitti asiasta ulkoministeri Erkolle ja Armfelt lähti seuraavana aamuna Helsinkiin ja tapasi sekä Erkon että Mannerheimin.

Tästä Göringin viestistä voi päätellä, että saksan ylimmässä johdossa oltiin selvillä siitä, mihin Neuvostoliitto tällä aluevaihdosesityksellään pyrki. Muutoinhan tällaisen viestin lähettämisessä ei olisi ollut mitään järkeä. Ainakin Mannerheim näytti ottaneen viestin tosissaan, koska esitti pitemmälle meneviä myönnytyksiä, jotka ulkoministeri Erkko välittömästi torjui.
Sotaan siis jouduttiin, mutta olisikohan ollut parempikin ratkaisu?
1941 keväällä Suomen ylin johto päätti lähteä sotaan Hitler-Saksan rinnalla. USA:n ja Britannian, Ruotsista puhumattakaan, varoituksia liittoutumasta Saksan kanssa ei huomioitu.
Nyt nousi myös Suur-Suomi-ajatus pintaan. Olisiko Suomella ollut mahdollisuus pysyttäytyä suursodan ulkopuolella, kuten Ruotsi? Aihe on jäänyt tutkijoilta vähälle huomiolle.
Voisi pohdiskella esimerkiksi, että mitä Neuvostoliitto olisi ollut valmis maksamaan Suomelle, jos se olisi pysynyt sodan ulkopuolella. Oliko Saksan liittolaiseksi lähtö oikea ratkaisu?

Vuonna 1944 kevättalvella Suomi hylkäsi Neuvostoliiton rauhanehdotuksen, jonka ehdot olivat USA ja Iso-Britannia hyväksyneet 1943 lopulla Teheranissa. Kuitenkin oli Suomen syksyllä 1944 hyväksyttävä rauhanehdot, jotka olivat todellisuudessa ankarammat kuin keväällä. Nyt täytyi Suomen luovuttaa Porkkalan alue tukikohdaksi Neuvostoliitolle. Kurssimäärityksen ansiosta eivät sotakorvaukset mihinkään laskeneet.
Oliko kevättalven 1944 rauhanehtojen torjuminen oikea ratkaisu? Virheetkin ovat Suomen historiaa.

Seppo Hannikainen
Savonlinna

Tiina Ojutkangas

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.