Lukijalta: Halpuutammeko maaseudun todellakin kuoliaaksi?

Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 prosenttia, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat. Näin kuulutti maamme suurin päivittäissanomalehti viime vuoden lokakuussa ja sen jälkeen uutisia lihansyönnin vaaroista on tullut lähes viikoittain.

Maataloutta syytetään milloin Itämeren saastuttamisesta, milloin järvien rehevöittämisestä ja nyt viimeisimmäksi ilmastonmuutoksesta. Kovat on syytökset niiden noin 50 000 tilallisen niskoille, ketkä vielä sinnittelevät ruoantuotannon parissa. Mutta ei hätää, Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikön Arto Latukan kaksi vuotta sitten tekemien laskelmien mukaan 1100 lypsykarjatilaa lopettaa maidontuotannon vuoteen 2020 mennessä.

Haluammeko ihan varmasti nähdä sen tilanteen, että Suomi on ulkoistanut ruoantuotantonsa?

Se merkitsee, että 16,5 prosenttia lypsykarjatiloista ajaa tuotantonsa alas kahdessa vuodessa. Jos ilmastoa kuormittavat päästöt vähenevät samaa vauhtia, maapallommekin pelastuu, eikö totta?!

Vaikka kuinka haluaisimme pysäyttää ilmastonmuutoksen, emme voi kokonaan lopettaa syömistä. Lihasta voi olla suhteellisen helppo luopua, mutta entäs kala, jäätelö, rahkat, banaanit tai vaikkapa sokeri. Meidät on saatu viheraivopestyä siihen, että liha kannattaa vaihtaa soijaan, suomalainen sokeri Perusta tuotuun intiaanisokeriin, kotimaiset viljat hirssiin ja maissiin ja perunat bataattiin. Koska terveellisyys, koska Reilu kauppa ja koska ilmastonmuutos.

Olemmeko todellakin niin vietävissä, kuin se entinen pässi? Haluammeko ihan varmasti nähdä sen tilanteen, että Suomi on ulkoistanut ruoantuotantonsa?

Välillä tuntuu, että ilmastotalkoiden nimissä olemme valmiit luopumaan yhdestä ja toisesta. Kuitenkin pienellä präntättyyn haluamme lisätä, että kunhan se ei ole pois minun mukavuudestani tai minun elintasostani.

Kun suurin osa valtamedian uutisista tuotetaan kehäkolmosen sisäpuolella, sieltä on helppo osoittaa sormella maanviljelijöitä ja yleensäkin maalla asuvia ihmisiä. Uutisiin ei läheskään yhtä usein nosteta sitä, mitä vaikuttavat ilmastolle vuosittain koko perheelle uusittavat älylaitteet ja kännykät, ulkomailta lennätettävä ruoka, halpavaatteet, lomamatkat ja kaikki ne hienot vempaimet, millä meidän pitäisi itsemme ympäröidä.

Kaivoksia on helppo vastustaa, mutta moniko ajattelee, mihin esimerkiksi litiumia eniten tarvitaan. No juuri niihin lukuisten älylaitteiden tai vaikka sähköautojen akkuihin.

Boikotoidessamme lihaa ja maitotuotteita, emme halua ajatella, että boikotoimme samalla suomalaista maataloutta ja maaseudun elinvoimaisuutta. Olemmeko ajatelleet, että alas lyötyä maataloutta ei noin vain nosteta uudelleen jaloilleen, vaikka Hesari pyytäisikin anteeksi puolueellista uutisointia. Voisin väittää, että maalla asuvat ihmiset ovat vähintään yhtä huolissaan ilmastonmuutoksesta kuin kaupunkilaiset, sillä täällä muutoksen seuraukset kohdataan konkreettisemmin.

Nähdään kauppareissulla, kuinka vilja kuivuu pelloille tai kauhistellaan koulutiellä, kuinka joki tulvii talvella. Kaupungissa on helpompi kipaista alakerran lähikauppaan ostamaan soijamaitoa miettimättä, riittääkö sitä kauppaan vielä ensi vuonnakin.

Haastan jokaisen lukijan ilmastotalkoisiin. Vastoin valtauutisointia en kuitenkaan pyydä boikotoimaan lihaa tai muita eläinperäisiä tuotteita, vaan suosimaan kotimaisia elintarvikkeita ja maaseudun palveluita. Entä jos seuraavalla lomamatkalla valitsenkin naapurimaakunnan viereisen mantereen sijaan? Tai jospa jätän muutaman Indonesiassa tuotetun bilepaidan ostamatta ja säästän rahat yhteen kotimaiseen kestävämpään malliin. Vai jättäisinkö kuitenkin ne vihreät kausivalot ostamatta, vaihtaisin avokadot tomaattiin, lainaisin tai vuokraisin ostamisen sijaan ja niin edelleen. Keinoja on lukemattomia.

Ja voin rehellisesti tunnustaa, että ajan omaa etuani. Haluan jatkossakin nähdä lasten luistelevan tai rakentavan lumiukkoa, haluan ensi vuonnakin syödä taatusti antibioottivapaata jogurttia, nauttia joulukinkusta, joka on saanut pitää saparonsa ja syöttää hevoseni heinällä, joka on niitetty naapurikylän pelloilta.

Ulla Kujanpää
Kunnanvaltuutettu (kd.)
Parikkala

Luetuimmat