Lukijalta: Savonlinnan historia on myös Kuopion historiaa

Savonlinna ja sitä ympäröivä itäinen Järvi-Suomi on Itä-Suomen maakuntien yhteinen ehdokas Euroopan kulttuuripääkaupunkialueeksi vuonna 2026 sananmukaisesti vanhoilla meriiteillä. Itä-Suomen vanhimpana kaupunkina Savonlinna on antanut vahvan sykäyksen koko alueen kehitykseen, mutta sillä on erityinen yhteys Kuopion syntyyn.

Historiantutkija Kauko Pirinen on kirjoittanut Savon historia -kirjasarjan kakkososassa ”Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534–1617” Savon hallinnollisen itsenäistymisen tapahtuneen vuonna 1534. Pirisen mukaan eräs Savon historian luonteenomaisimpia piirteitä uuden ajan alkuaikoina oli se, että savolaiset alkoivat pursuta kohti Hämettä ja pohjoista aiemmin harvaan asutuille tai asumattomille eräalueille.

Herkullinen sanavalinta, pursuaminen, suorastaan houkuttelee pureskelemaan tähän päivään sopivan johtopäätelmän: savolaisten asutusliike oli oman aikansa Saimaa-ilmiö. Sokkeloisen Vuoksen vesistön tuhannet järvet, suuret järvenselät, saaret ja salmet ovat jo vuosisatojen ajan määritelleet olennaisella tavalla savolaista elämänmuotoa.

Liki 500 vuoden takaisen Saimaa-ilmiön takaa paljastuu suomalainen aatelismies, jonka elämässä ja CV:ssä olisi kaikki ainekset kirjaan tai elokuvaan. Hän ehti palvella Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan hovia pari vuotta jouduttuaan kahnauksiin Kööpenhaminassa vuonna 1533. Riidan päätteeksi suomalainen otti tanskalaismiehen hengiltä. Kuningas joutui maksamaan sadan kultatalarin sakot vapauttaakseen hänet vankilasta. Velkavankeudella kuningas lunasti nuoren miehen ikuisen uskollisuuden ja kiinnitti hänet loppuiäkseen palvelussuhteeseen. Kuningas antoi velan anteeksi vasta vuonna 1557.

Suomalaismies oli nimeltään Kustaa Fincke. Hän pääsi osoittamaan kuninkaalle uskollisuutensa ja kykynsä muun muassa ratsumiesten päällikkönä, sotaväen katsastajana ja Viipurin linnanpäällikön apulaisena. Vuonna 1547 kuningas nimitti hänet Olavinlinnan ja Savonlinnan linnaläänin päälliköksi. Käytännössä Finckesta tuli Savon hallinnollisen keskuksen johtaja, joka oli suoraan tilivelvollinen kuninkaalle ja jolla oli vastuu Savon veroista ja puolustuksesta.

Myöhemmin hän eteni urallaan koko Suomen käskynhaltijaksi. Kustaa Vaasan kuoltua kuninkuuden perineen Eerik XIV:n kruunajaisissa Fincke lyötiin ritariksi. Aikamoinen saavutus mieheltä, jonka ura alkoi vankilasta!

Kustaa Vaasa antoi Finckelle päätehtäväksi edistää uudisraivauksen, kaskiviljelyn ja asutuksen leviämistä Savossa, joka oli tuohon aikaan Ruotsin ja Novgorodin rajaseutua. Ensitöikseen linnanpäällikkö ryhtyi vahvistamaan Tavinsalmen uuden kuninkaankartanon asemaa savolaisten asutusliikkeen valvonta- ja hallintokeskuksena. Tavinsalmen kylä sijaitsee vuonna 2015 Kuopioon liittyneen Maaningan kunnan alueella.

Vuonna 1547 kuningas nimitti hänet Olavinlinnan ja Savonlinnan linnaläänin päälliköksi. Käytännössä Finckesta tuli Savon hallinnollisen keskuksen johtaja.

Kuninkaankartano rakennettiin torjumaan Novgorodin laajentumista länteen. Se sijaitsi strategisesti tärkeän vesireitin varrella Pähkinäsaaren rauhan rajalla. Rauhansopimuksessa määritelty Ruotsin itäraja kulki tiettävästi Karjalan kannakselta Savon halki Olavinlinnan ja Varkauden Siitinselän kautta Tavinsalmelle päättyen mutkitellen lopulta Pohjanlahden rantaan.

Kustaa Fincke päätti anoa kuninkaalta lupaa Tavinsalmen muodostamiseksi omaksi itsenäiseksi hallintopitäjäksi. Kuningas antoi suostumuksensa 15.8.1547 päivätyllä kirjeellä. Päivämäärästä on sittemmin tullut Pohjois-Savon maakuntapäivä. Savon Sanomat ja Pohjois-Savon liitto herättivät sen henkiin kaksi vuotta sitten Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Oman nimensä Savonlinnan ja Kuopion yhteiseen tarinaan on vetänyt sulkakynällään myös Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola. Hän lähetti Turun tuomiokapitulin jäsenenä Kustaa Finckelle kirjeen, jossa esitti uuden kappelin rakentamista Tavinsalmen hallintopitäjän alueelle.

Vuonna 1552 Fincke ilmoitti kuninkaalle kirkon valmistuneen Kuopionniemelle, jossa oli jo jonkin verran vakiintunutta asutusta. Samalla Fincke esitti itsenäisen kirkkoherrakunnan perustamista. Kuningas signeerasi nimensä paperiin 14. maaliskuuta 1552. Myöhemmin pitäjän nimeksi vakiintui kirkon sijaintipaikan myötä Kuopionniemi. Kuopio oli saanut alkunsa.

Kymmenen vuotta Fincken kuoleman jälkeen Ruotsin ja Venäjän välille puhkesi sota johtuen pääasiassa siitä, että vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rajalinja ei enää vastannut todellisia asutus- ja valtasuhteita. Sota päättyi toukokuussa 1595 solmittuun Täyssinän rauhaan, jossa uudisasutuksen kuuluminen Ruotsille tunnustettiin virallisesti. Ruotsin valtakunnan rajaa siirrettiin idemmäksi. Sitä voidaan pitää kunnianosoituksena Kustaa Fincken työlle.

Varsinaista Saimaa-ilmiötä jouduttiin odottamaan 1980-luvulle. Legendaarisen Tuuliajolla -rock-kiertueen idean isä muusikko Juice Leskinen ehdotti elokuva-uraansa aloitteleville Kaurismäen veljeksille kiertueen ikuistamista ensimmäiseksi suomalaiseksi rock-elokuvaksi. Leffan nimeksi tuli Saimaa-ilmiö.

Nilsiäläinen kirjailija Antti Heikkinen on kirjoittanut Juicen elämäkerrassa (Risainen elämä, Siltala 2014), että ”ajatus Saimaalla risteilevistä rockbändeistä oli hautunut Leskisen päässä pitkään, vanhaa tukkijätkää kun kiehtoivat sekä sisävedet että rock'n'roll. Kiertueen varsinainen pointti oli todistaa, että suomalainen rock'n'roll tapahtuu muualla kuin pääkaupunkiseudun klubeissa ja kapakoissa.”

Seuraava Saimaa-ilmiö – Savonlinnan, Saimaan ja Järvi-Suomen hakeutuminen Euroopan kulttuuripääkaupunkialueeksi – on syntymässä. Annetaan sen pursuta positiiviseksi kansanliikkeeksi jokaisella rannalla. Tehdään Järvi-Suomesta Suomen kiehtovin matkakohde vuonna 2026!

Jari Sihvonen
Kirjoittaja on Pohjois-Savon liiton tiedottaja

Tekstin lähteenä on käytetty mm. Ari-Pekka Palolan Kansallisbiografian elämäkertaa Kustaa Finckesta. Verkkojulkaisu on julkaistu 12.1.2001.

Kommentoidut