Lukijalta: Kaikella elämällä on alku ja loppu

Dalai Lama sanoi ihmiselämästä ja sen kestävyydestä: ”Ihminen uhraa terveytensä, että saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.”

Luin tuossa taannoin Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, jossa päätoimittaja kertoi omasta vanhenemisestaan. Kehomme rapistuminen kertoo vääjäämättömästi elintoimintojemme jonkin asteisesta heikkenemisestä jopa siinä määrin, että ne jossakin vaiheessa loppuvat kokonaan.

Olen joissakin asioissa aivan samaa mieltä hänen kanssaan, esimerkiksi, juoksuvauhdin hidastuminen ei johdu ”uudesta reitistä” vaan periksi antavista lihaksista. Ja kun mieli vaatii entistä kilometrivauhtia, lopputulos on kipu, suru ja väliin jäävät lenkit. Rapistumisen tunnustaminen ei sinällään ole vaikeaa.

Vääjäämättömyyden logiikan kanssa ei väitellä. Vaikeampaa on tosiasioiden kuljettaminen mukana arjessa. Se olisi kuitenkin terveellistä.

Meidän olisi myös aika nyt viimeistään ajatella kuoleman biologiaa. Joillekin se on kaiken kertakaikkinen loppu, joillakin on ylösnousemususko ja on myös niitä, jotka odottavat kuolemaa kaiken päättymisenä, pääsyä pois tästä matoisesta maailmasta.

Vaikeampaa on tosiasioiden kuljettaminen mukana arjessa. Se olisi kuitenkin terveellistä.

Kaikella elämällä on alku ja loppu, se on myös maailmanhistorialla. Kun syvennymme viimeisten aikojen tapahtumiin, emme koskaan voi tietää oman matkamme määrää ja sen päätepistettä. Emme myöskään voi tietää koska elinympäristömme tuhoutuu ja kuinka se tuhoutuu.

Kun lukee Daavidin elämästä ensimmäisestä ja toisesta Samuelin kirjoista, voi todeta hänen elämäänsä tulleista vaikeuksista. Daavid oli monella tavalla kärsivä ja riisuttu ihminen, mutta hänen elämänhistoriansa opettaa jotain. Myös Daavid oli oppinut pitkän elämänsä aikana. Kun hän joutui valitsemaan rangaistuksen tehtyään väestönlaskun, jota Jumala ei ollut käskenyt tehdä, hän valitsi vaihtoehdon, Jumalan käsiin on hyvä jäädä, ihmisten käsiin hän ei tahtonut jättäytyä.

On myös ihmisiä, joilla on kuolemanpelko, jopa niin voimakas, etteivät pysty elämään täysipainoista elämää. Muutamat pelkäävät elävänsä elämäänsä väärällä tavalla, toiset taas kokevat, että aikaa on jäljellä liian vähän ja jotkut surevat sitä, minkä perinnön jälkeensä jättävät.

Aikamme poliittiset päättäjät pähkäilevät eutanasiakysymyksen kanssa. Suurin ero eutanasiaa kannattavien ja vastustavien välillä tulisikin olla nimenomaan siinä, kuka jättäytyy ihmisten ja kuka Jumalan käsiin.

Matti Turunen

Savonlinnan kesäasukas

Uusimmat uutiset