Lukijalta: Suunnittelun kootut epäonnistumiset Savonlinnassa

Savonlinnan kaupunkisuunnittelu ei ole 2000-luvulla voinut kehua saavutuksillaan. Asukkaat toki kehuvat ohitustietä. Ei voi moittia autoilijaa, joka ei ymmärrä, että hänen liikkumisensa helpottaminen merkitsee kaupunkikokonaisuuden tuhoa. Ohikulkutie sai liikenteen ohittamaan kaupungin keskustaa, ja kohta joka toinen liikehuoneisto on siellä tyhjänä, kun asiakkaat hakeutuvat muualle. Saatiin raskas liikenne pois kaupungin pääkadulta. Hyvä asia, mutta keskustan näivettyminen on siitä liian iso hinta.

On toki ymmärrettävää, että Savonlinna päätöksentekijät eivät voineet pitää vahingollisena sitä että lähes 200 miljoonaa valtion rahaa investoitiin heidän kaupunkiinsa. Ei haluta muistaa niitä 42 miljoonaa, joilla saatiin maan hallituksessa mukana olleet vihreät ohitustien taakse kun perusparannettiin Pieksämäen rataa, jota pitkin ei montakaan junaa ehtinyt kulkea, kun se katkaistiin Laitaatsillalla, ainiaaksi.

Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, että kaupungin suunnittelun perustaminen autoilun helpottamiseen merkitsee kaupungin tuhoa. Ohitustien myötä Savonlinnasta tuli Suomen automyönteisin kaupunki. Selkeimmin tämän näkee Brahenkadun kohdalla, missä kaksi autokatua ja kolme kevyen liikenteen väylää kulkee rinnakkain – paikassa, joka paremmin kuin mikään muu olisi soveltunut rakennustonteiksi. Alueen ainoa rakennus, uuden kirjaston kömpelö talomöhkäle, seisoo yksinäisenä ikään kuin kaiken muun ulkopuolella.
Keskustan elpymisen sijasta rakentuu harmaita kauppalatoja sinne tänne kaupungin ulkopuolelle.

Ohitustien myötä syntyi kevyen liikenteen väylä pitkin keskustan pohjoisia rantoja. Se on hyvä asia. Huonoa on se että idästä päin keskustaan tultaessa ei voi olla näkemättä kahta varsinaista suunnittelun kukkasta. Savonlinnan perinteisistä kauniista puusilloista tärkein, Kasinonsaarelle johtava silta, korvattiin osana ohikulkutieprojektia kömpelöllä hökötyksellä – ilman nokan kopautusta ympäristöviranomaisten taholta. Edempänä kohoaa savonlinnalaisen kunnallispolitiikan monumentti, ns. Senioritalo, ruma ja moninkertaisesti liian suuri pienelle tontille, peittäen puoleksi näkyvistä sen taakse jäävän kauniin vanhan talon.

Ohitustien yhtenä perusteluna lausuttiin, että nyt voidaan vihdoin tehdä Olavinkadusta kaunis ja viihtyisä kauppakatu. Mitä tehtiin? Kaadettiin hienot puut ja tehtiin paraatikenttä, johon Hitler olisi ollut tyytyväinen. Pysäköintiäkin rajoitettiin siinä paikassa, missä sitä kaupungin toimivuuden kannalta tulisi sallia ja siihen olisi runsaasti tilaa.

Kauppatori on pysyvä ihmetyksen paikka. ”Suomen kauneinta keskustassamme on järviluonto, muu on monilta osin ihmisen pilaamaa,” kirjoittaa Launo Päivätie (30.6.). Kauppatorilla on tehty kaikki ettei järvi näkyisi. Jopa Torisillan kaiteet on tehty läpinäkymättömiksi, jotta ne peittäisivät järvinäköalan.

Tässä on lueteltu vain toteutuneita epäonnistumisia. Niitä on varastossa lisää: Kasinonsaarelle, Kirkkolahdelle, Nälkälinnanmäelle, Hulikkaan…
Savonlinnan poliitikkoja ei voi moittia huonoista päätöksistä. Mistä he voisivat tietää, mitä heidän päätöksistään seuraa, eivät he ole suunnittelijoita. Heitä voi ja pitää moittia siitä, että eivät palkkaa suunnittelijoita kertomaan, minkälaisia olisivat hyvät päätökset. Mikä tahansa sattuukin jäämään päällimmäiseksi tietämättömyydessä käydyssä kunnallispoliittisessa pelissä, sen virkailijat toteuttavat konsulttien kerrottua miten se teknisesti tehdään. Olavinkatu on hyvä esimerkki. Kaupunkisuunnitteluksi sitä ei voi sanoa. Se loistaa Savonlinnassa poissaolollaan.

Kaj Nyman
Arkkitehti, yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessori
Savonlinna