Lukijalta: Kyläkoulut osana maaseudun elinvoimaisuutta

Yhteisessä Savonlinnan kaupunkistrategiassa valtuustokauden alussa vuonna 2017 me kaupungin valtuutetut päätimme pyrkiä säilyttämään ja kehittämään maaseudun elinvoimaisuutta. Suunnitellut kyläkoulujen lakkauttamiset ovat räikeässä ristiriidassa tämän strategiatavoitteen kanssa.

Yksi elävän maaseudun peruselementeistä on kyläkoulu. Opetustyön lisäksi koulut toimivat kyläläisten kokoontumis- ja harrastuspaikkoina. Voisimmeko taloudellisten haasteiden edessä ajatella myös erilaisia uusia toimintamalleja, joiden avulla kyläkoulut voisivat säilyä ja mahdollistaa myös lapsiperheiden asumisen maaseudulla.

Mitä, jos kyläyhdistykset omistaisivat rakennukset ja huolehtisivat niiden huollosta yhteistyössä paikallisten seurojen ja yhdistysten sekä kaupungin kanssa. Yhteisillä talkoopäivillä saataisiin varmasti paljon aikaan. Monilla näistä nykyisistä kouluistahan ei tarvittaisi kuin täsmäkorjauksia.

Millainen vaihtoehto olisi palata aikaisemmin hyvin toimineeseen talonmies-siivoja järjestelmään? Tämä monitoimihenkilö tuntisi rakennuksen kuin omat taskunsa ja töitä riittäisi huolto-, siivous-, piha- ja auraustehtävissä (myös hiihtolatujen ja luistelujäiden ylläpito). Monet yritykset ja yhteisötkin ovat siirtyneet oman työntekijän palkkaamiseen näiden tehtävien hoidossa, koska sen on katsottu olevan pitkällä aikavälillä taloudellisin ja jouhevin tapa hoitaa nämä tärkeät tehtävät. Tällöin työntekijän sitoutuneisuus ja työn laatu on yleensä erittäin hyvää.

Kuntien välinen yhteistyö voisi avata myös uusia tuulia opetuspuolella. Uudet toimintamallit ja oppilaaksi ottorajat ylittävät mahdollisuudet tulisi ottaa käsittelyyn. Mikä estäisi myöskään kaupunkialueen lapsia käymästä kyläkoulua, sama matkahan kaupungista on kyläkoululle kuin kyläkoululta kaupunkiin. Kyläkouluilla olisi erinomaiset mahdollisuudet erikoistua esim. luontopainotteiseen opetukseen. Myös ulkoliikuntamahdollisuudet ovat erinomaiset.

Yksi varteenotettava mahdollisuus olisi selvittää lisäksi Euroopan unionin kehittämisrahaston instrumentit juuri maaseudun voimaannuttamiseen.

Jos maaseutujen opettajat, oppilaat ja vanhemmat ovat tyytyväisiä kyläkouluunsa, miksi emme kuuntelisi heitä? Sisäilmaongelmat eivät ole lainkaan niin yleisiä vanhoissa puurakenteisissa kouluissa kuin nykyisissä betonirakennelmissa. Terveitä väistötiloja tarvitaan yhä enemmän. Monet kunnat ovat ryhtyneetkin rakentamaan jälleen puurakenteisia uusia kouluja.

Samoin kuin maaseudun väki tarvitsee kaupungin palveluja, tarvitsemme me kaupunkilaiset maaseudun virkistys-, matkailu- ja elintarvikepalveluja. Lähiruuan merkitys on kasvava trendi ja maaseudulle tarvitaan rohkeita nuoria lapsiperheitä jatkamaan sukupolvenvaihdoksen kautta tai uusina tilallisina tätä tärkeää tehtävää. Lähiruoka on hyvää ja puhdasta ja lisäksi sen aiheuttama ilmastokuormitus on vähäinen verrattuna kaukana tuotettuihin elintarvikkeisiin. Nykypäivänä myös etätyömahdollisuudet avaavat ainutlaatuiset mahdollisuudet maalla asumiseen. Vireä maaseutu on kaupungin ainutlaatuinen vetovoimatekijä.

Savonlinnaan on luvattu uusia koulutuspaikkoja sekä saamassa todennäköisesti uusia työpaikkoja. Paikkakunnalle muuttajista varmasti osa toivoisi asuvansa maaseudulla. Ei tehdä liian äkkinäisiä päätöksiä koulujen suhteen. Seurataan kehitystä.

Yksilöllisyys ja toisten huomioiminen on aivan eri luokkaa pienessä kuin suuressa yksikössä. Uusimmat opetussuunnitelmat rohkaisevat laajentamaan opetusmahdollisuuksia yli luokkarajojen. Tämä mallihan on toteutunut kautta aikain pienissä kyläkouluissa. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, lähes kaikkihan toivoisivat pienryhmäopetusta. Jokaiselle lapselle toivoisimme levollista ja turvallista kasvu- ja oppimisympäristöä niin maalla kuin kaupungissa. Suuret vaatimukset ja muut elämän kuormitukset aiheuttavat tänä päivänä liian paljon lapsille ja nuorille masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia.

Opetuksen yhdenvertainen laatu taataan Suomessa tasavertaisella ja yhtenäisellä opettajakoulutuksella. Yhtä hyvin pienestä kyläkoulusta kuin kaupungin suuresta yhtenäiskoulusta valmistuu tulevaisuuteen työntekijöitä sekä ammatillisille että korkeakoulualoille.

Maaseudun yläkoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden koulupäivien pituus koulumatkoineen muodostuu jo nyt kovin pitkiksi. Tätä samaa ei soisi pienille alakouluikäisille. Koululaiskuljetukset maksavat myös todella paljon aiheuttaen lisäksi ympäristöpäästöjä ja osaltaan tiestön kulumista.

Meidän tulisi aina katsoa kokonaisvaltaisesti koko alueemme ja perheiden parasta, ja etenkin sen pienen koululaisen parasta!

Hanne Puustinen,
Arto Liukko ja Jouni Koskela
KD:n valtuutetut
Savonlinna