Lukijalta: Julkinen edunvalvonta jättää ihmisen usein yksin

Meillä kaikilla on kai jonkinlainen kokemus tai käsitys edunvalvonnasta. Sana viittaa kaikinpuoliseen ihmisen tukemiseen, jos hän ei yksin pärjää.

Lukuisa joukko lähimmäisiämme kuuluu tuohon joukkoon eri syistä. Itse kukin meistä voi olla jossain elämänsä aikana tuen tarpeessa. Mutta pysyvään, pitkäaikaiseen tuen tarpeeseen viitataan silloin, kun puhutaan edunvalvonnasta.

Edunvalvoja voi olla yksityinen ihminen, usein lähiomainen tai muuten luotettu. Edunvalvoja on kuitenkin useimmiten maistraatin määräämä julkinen toimihenkilö.

Yksityisellä ja julkisella edunvalvojalla näyttää olevan kovin erilaiset tehtäväkuvat. Käyttäisin sanaa edunvalvoja vain silloin, kun on kyse yksityisestä edunvalvojasta. Yksityinen edunvalvoja on enemmän kokonaisvaltaisesti mukana tehtävässään. Usein jo lähtökohtaisesti hän on läheisempi, tutumpi ja turvallisempi.

Hän on helpommin tavoitettavissa ilman vastaanottoaikoja ja konttoreita. Parhaimmillaan hän on isosti läsnä asiakkaansa elämässä. Tuntee olosuhteet, käy kylässä ja on yhteyksissä omaisiin, jos heitä on.

Julkinen edunvalvoja on virkaihminen, usein etäinen, vaikeammin tavoitettavakin. Hänellä saattaa olla suuri määrä asiakkaita ja tiukka työaika. Lähempi tutustuminen asiakkaan elämään jää usein heikoksi jo työkuvan vuoksi.

Hän on lähinnä asiakkaan taloudellisten asioiden hoitaja. Muu jää sitten toisten haltuun, usein lähiomaisten.

Syystä tai toisesta yhteistyö omaisten kanssa ei ole hänen listallaan ensimmäisenä, vaikka se olisi kaikkien kannalta hedelmällisin tapa toimia.

Hyvä yhteistyö omaisten kanssa poistaisi monta kysymystä ja epäselvyyttä. Pahin tilanne on, jos asiakkaalla ei ole omaisia, tai he eivät välitä.

Kuka puhuu hänen puolestaan? Kenen puoleen hän uskaltaa kääntyä? Se ei useimmissa tapauksissa ole yleinen edunvalvoja. Näitä yksinäisiä vaeltaa keskuudessamme liian paljon.

Kalevi Riikonen

Kouvola