Lukijalta: Metsänkäsittelyssä tarvitaan useita vaihtoehtoja

Raimo Ulmanen peräänkuulutti kirjoituksessaan 21.12. metsänkäsittelyyn uutta suuntaa. Hän puolsi vahvasti jatkuvaa kasvatusta niin taloudellisen tuloksen, metsien monimuotoisuuden kuin hiilen sidonnankin kannalta. Sekä tasaikäisrakenteisella että eri-ikäisrakenteisella metsien käsittelyllä on kuitenkin omat etunsa, haasteensa ja riskinsä. Menetelmä onkin syytä valita olosuhteitten ja tavoitteiden mukaan.

Kirjoituksessa arvosteltiin tasaikäisrakenteista metsien kasvatusta siitä, että osa pinta-alasta on aina aukeaa tai huonosti hiiltä sitovaa taimikkoa. Huomioimatta jäi, että osa tasarakenteisista metsistä on vastaavasti aina kovan kasvun ja hiilensidonnan vaiheessa.

Luonnonvarakeskuksen tutkijat (Hynynen & Valkonen) ovatkin todenneet useisiin tutkimuksiin perustuen, että puun tuotos (ja samalla puuston hiilen sidonta) on poimintahakkuin käsitellyissä eri-ikäisrakenteisissa kuusikossa 15—25 % alhaisempi tasaikäisenä kasvatettavaan kuusikkoon verrattuna.

Alhaisemmasta puuntuotoksesta huolimatta eri-ikäiskasvatus voi onnistuessaan olla silti metsänomistajalle kustannussäästöjen ansiosta taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto. En kuitenkaan näe onnistumisen edellytyksiä läheskään yhtä kattavina kuin Ulmanen. Jos esim. varttuneessa kuusikossa ei ole eri-ikäisrakenteisuuden piirteitä, niitä voi olla vaikea synnyttää muutoin kuin pienaukkohakkuilla.

Menetelmä onkin syytä valita olosuhteitten ja tavoitteiden mukaan.

Pienaukkojen taimettumistulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia varsinkin rehevänpuoleisilla kangasmailla. Itse olenkin pitäytynyt omissa metsissäni kangasmailla hyväksi havaitussa tasarakenteisessa metsien käsittelyssä - toki luontaista taimiainesta, taimiryhmiä ja alikasvosta hyödyntäen.

Sopivia jatkuvan kasvatuksen kohteita etsisin ensisijaisesti turvemailta, soistuneilta alueilta sekä rannoilta, joilla sen onnistumisedellytykset ovat keskimääräistä paremmat ja ympäristöhyödyt todennäköisimmät. Rannoilla ja soilla jatkuvalla kasvatuksella voidaan vähentää vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.

Turvemailla etuna ovat myös alhaisemmat hiilidioksidipäästöt, jos puusto pitää haihdunnallaan pohjaveden pinnan sopivalla tasolla ja kunnostusojituksia voidaan vähentää.

Peitteistä metsää suosivien eliölajien kannalta jatkuva kasvatus voi olla tasaikäiskasvatusta parempi vaihtoehto. Eri-ikäisrakenteinen kasvatus ei silti itsessään ratkaise monimuotoisuuden turvaamista talousmetsissä.

Säästöpuiden, lahopuiden ja arvokkaiden elinympäristöjen säästämisestä meidän tulee huolehtia erikseen sekä eri-ikäiskasvatuksessa että tasaikäisrakenteisessa metsien kasvatuksessa.

Antti Heikkilä
Aluejohtaja
Suomen metsäkeskus