Lukijalta: Savonlinnan visio ei ohjaa toimintaa mihinkään

Olen mielenkiinnolla seurannut viime aikojen reipasta keskustelua Savonlinnan tulevaisuudesta, johtamisesta, yrittämisestä ja suunnasta – siitä kiitos kaupunginjohtaja Laineelle, Annemaija Summaselle, Jonne Tynkkyselle, Janne Neuvoselle ja kaupungin virkamiesjohdolle.

Kaunis kaupunkimme on virallisissa kannanotoissa ollut jo useampien vuosien ajan valtiovallan, tai siihen rinnastettavien kaupunkimme ulkopuolisten tahojen julmien päätösten kohteena.

Näistä tunnetuimpana OKL:n siirto Joensuuhun. Voimme toki syyttää kaupunkimme viime vuosien alamäestä sekä valtiovaltaa, joensuulaisia, mikkeliläisiä, globalisaatiota että ylikansallisia yhtiöitä, mutta uskon, että omilla toimillammekin täytyy olla merkitystä.

Kulttuuritoimijoilla on kova halu tehdä yhdessä hienoja asioita — näistä loistavana esimerkkinä Kulttuurikellari. Se edustaa start-up-kulttuuria parhaimmillaan: saadaan idea, raavitaan roposet kasaan, testataan ja jos vaikuttaa lupaavalta, annetaan kasvaa — ja käytännössä ilman kaupungin tukea.

Kulttuuri, jonka selkänahasta on säästetty vuosien varrella melkoisesti, elää ja voi suhteellisen hyvin Savonlinnassa. Miksi näin? Siksi, että sen aktiiviset toimijat päättivät toimia itsenäisesti — ja heti.

Itsenäisesti on yrittänyt toimia myös muita tahoja, kuten Etelä-Savon Tiedeseura ry, joka useampaan otteeseen on aktiivisesti pyrkinyt rakentamaan yliopistotason toimintaa täältä pois päästettyjen yliopistojen, eli Itä-Suomen yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston tilalle.

Erityisen mieleenpainuva oli Tiedeseuran heinäkuussa 2017 järjestämä loistava Regional Mill -tapahtuma, jossa päivän ajan suuri joukko ihmisiä oli kaupungintalolla pohtimassa, miten uuden tyyppistä yliopistotoimintaa saataisiin liikkeelle korvaamaan menetykset.

Porukalla vaihdetaan tapetteja eteiseen, vaikka koko muu talo on tulessa.

Suuren innostuksen jälkeen päivä päättyi kaupunginjohtaja Laineen loppupuheenvuoroon, jossa hän totesi, että kokoontuisimme seuraavan kerran joulukuussa kuulemaan projektijohtaja Markku Kankkusen koulutusvientihankkeen terveiset.

Jos tarkastellaan Savonlinnan seutukunnan kehitystä noin kymmenen vuoden ajanjaksolla päättyen vuoteen 2017, niin työllisten määrää on vähentynyt 3 300 henkilöllä, väestö 6 000 henkilöllä ja eläkeläisten määrä kasvanut 900 henkilöllä.

Työttömien määrä on lähes vakio, noin 3 000 henkilöä. Nämä vuoteen 2017 mennessä — viime viikolla ilmoitettiin, että vuonna 2018 väki väheni 1 000 henkilöllä lisää. Samalla kymmenen vuoden ajanjaksolla työpaikkojen määrä on vähentynyt lähes 3 000:lla. Nämä luvut ovat Tilastokeskuksen tietokantahausta.

Koska mitä ilmeisimmin meillä menee huonosti, tulee väistämättä mieleen kysymys, miksi näin on? Mielestäni Savonlinnalta puuttuu selkeä ja konkreettinen tavoite.

Mikäli kaupungin tavoitteena olisi kaksinkertaistaa väestö, kolminkertaistaa lapsiperheiden ja nelinkertaistaa turistien määrä nykyisestä seuraavan kahdenkymmenen vuoden kuluessa, niin uskon, että toimenpiteet, niiden mittakaava ja resursointi olisivat erilaisia. Tarvitsemme pitkäjänteisen kasvustrategian.

Kaupungin visiona on olla kansainvälinen sivistys- ja kulttuurikaupunki Saimaa sydämessä. Mielestäni tämä visio ei ohjaa toimintaa mihinkään — ei kasvamaan, ei kutistumaan, ei edes pysymään paikoillaan.

Määritelmää tarkastellessa voisi sanoa, että työt on tehty. Olemme Saimaan keskus- ja kulttuurikaupunki, ja olimme koulukaupunkina tunnettu. Job done. Väkisinkin tulee mieleen, että johtuuko oikeiden ja mitattavissa olevien tavoitteiden puuttuminen kaupungin poliittisen elämän aktiivisuudesta — ajaako politiikka ohi kaupungin edun ja siksi ei uskalleta esittää konkreettisia tavoitteita ja sitoutua niihin?

Tästä muistuu mieleen aluekehittämisen asiantuntijan Timo Aron esityksestä Itä-Suomen rehtori- ja johtajuuspäivillä Savonlinnassa 7.9.2018 yksi lainaus: ”Porukalla vaihdetaan tapetteja eteiseen, vaikka koko muu talo on tulessa”.

Pasi Raikisto
Savonlinna

Luetuimmat