Lukijalta: Hävittäjähankinta on arvovalinta, siksi siitä on puhuttava vaaleissa

Kyllä minä äimän käkenä asiaa ihmettelin, kun luin Sinisen Puolueen vaaliohjelmaa. Siinä puolue ilmoittaa tavoitteeksi, että Suomeen hankitaan 64 hävittäjän sijasta 100 hävittäjää. Tämä esitys on mielestäni sellaisten visioiden sarjaan kuuluva esitys, josta valtion taloudelliset realiteetit ovat täydellisesti unohtuneet.

Valtiovarainministeriön virkamiesjohto vaatii puolen miljardin supistuksia Suomen vuotuiseen budjettiin. Pääministeri on ilmoittanut, että hävittäjähankinnan rahoitus hoidetaan budjettikehyksen ulkopuolelta. Ihmetyttää suuresti, miten esitetyt 64 hävittäjää, jotka maksavat 7–10 miljardia, voidaan rahoittaa kehyksen ulkopuolelta. Hankinta tehdään kuitenkin veronmaksajien rahoilla, vai luotetaanko kenties Joulupukkiin.

Presidentti puolustusvoimien ylipäällikkönä on ilmoittanut, ettei hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa tulla enää käyttämään poliittista harkintaa. Tästä tulee mieleen kysymys, että onko Suomessa tapahtunut hiljainen sotilasvallankumous, jossa kenraalit vain ilmoittavat, että hävittäjät tarvitaan ja päättäjät saavat asian hyväksyvä turhia kyselemättä. Asiasta pitää käydä kriittinen keskustelu ennen vaaleja. Toivottavasti seuraava eduskunta käyttää poliittista ohjausta, koska se asiasta lopullisesti päättää. Nythän valtiovalta pelaa tässä hankinnassa uhkapeliä veronmaksajien rahoilla.

Hävittäjähankintaa ajetaan jääräpäisesti eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn. Miksi mitään halvempia vaihtoehtoja ei tuoda esiin? Everstiluutnantti evp. Tuomo Hirvonen toteaa ansiokkaassa ja hyvässä kirjoituksessaan Itä-Savossa 22.2. seuraavaa: ”Vain kahden Super Hornetin hinnalla Suomi pystyisi hankkimaan korkeakantamaiset ilmatorjuntaohjukset koko maan puolustamiseksi. Yhden hävittäjän hinnalla varustettaisiin kokonainen jääkäriprikaati.”

Pieni valtio ei pysty turvaamaan itsenäisyyttään yksistään aseiden suurella määrällä.

Netistä löytyi sellainen tieto, että yhden hävittäjän hinnalla ja käyttökustannuksilla saataisiin sissijoukoille 15 000 kevytohjusta, joilla voitaisiin ampua alas joukkoja uhkaavat helikopterit. Asevarusteluhulluus perustuu siihen harhaiseen ajatukseen, että kun meillä on paljon aseita olemme turvassa. Pieni valtio ei pysty turvaamaan itsenäisyyttään yksistään aseiden suurella määrällä.

Hävittäjien hankinta on mitä suurimmassa määrin arvovalinta, jossa mitataan, kenen hyvinvointiin panostetaan. Eli ruokitaanko varustelukierrettä vai rakennetaanko inhimillisempää yhteiskuntaa. Onkohan nykyisistä päättäjistä tullut Itämaan tietäjien veroisia ennustajia, jotka tietävät Suomen taloustilanteen silloin, kun hävittäjät pitää maksaa? Nyt pitääkin kaikkien hävittäjäintoilijoiden ilmoittaa, mitä yhteiskunnan palveluja karsitaan asevarustelujen takia. Valtion velkaa ei mielestäni voi enää kasvattaa, koska sitä on jo 105 miljardia, jonka maksaminen nykyisellä vauhdilla kestää 105 vuotta.

Ihmettelen suuresti, miksi keskustasta ei ole kuulunut varoituksen ääniä hävittäjähankinnan järkyttävän suurista kustannuksista. Ovatko Santeri Alkion ajatukset valtion talouden hoitamisesta päässeet taas unohtumaan? Alkio totesi jo sata vuotta sitten: ”Kansakunta jonka kulutus on suurempi kuin tuotanto, menee sen talous rappiotilaa kohti.” Myöskään Vihreiltä en ole varoituksen sanoja kuullut.

Nyt pitääkin kaikkien äänestäjien kysyä päättäjiksi pyrkijöiltä mielipidettä ja perusteluja hävittäjähankinnalle sekä vaatia heiltä ratkaisuja hankinnan rahoittamiseksi. Olen sitä mieltä, että hankinta pitäisi laittaa toistaiseksi kokonaan jäihin. Perustelen asiaa sillä, että en halua lisää valtionvelkaa lastenlapsieni maksettavaksi.

Kari Mielonen
Maaseutuasuja
Kerimäki