Lukijalta: Sitä saa, mitä tilaa! – Mielestäni kaikki toiminnat, mitkä nyt toimivat Savonlinnan keskussairaalassa, tulisi säilyttää

Ajattelin ja uskoin, että Savonlinnan keskussairaalan (SKS) kliinisen johdon sekä poliittisten edustajiemme tahtotila olisi sairaalan hallituksessa ja -valtuustossa sairaalan säilyttäminen alueemme ihmisten palvelemiseksi, työpaikkojen säilyttämiseksi sekä kaupungin yleisen kasvun turvaamiseksi.

Nyt uskoni horjuu.

Sairaalan johto on odotellut, että valtiovalta Helsingissä ratkaisisi ongelmamme. Kun sieltä ei vastausta kuulunut, palkattiin työhön konsultti. Miksi ihmeessä tähän valittiin henkilö, joka on sote-sotkun alkuunpanijoita ja keskittämisaatteen ideoija. Otettiinko Timo Keistinen tekemään Savonlinnan keskussairaalan lopettamissuunnitelmaa? Siltä ainakin tilanne kuulostaa.

Itä-Savossa 17.2. kerrottiin, että rintasyövän diagnostiikka säilyy täällä, mutta leikkaukset siirtyvät KYS:n. Miksi se osa työtä, mikä tuottaa sairaalalle rahaa, siirretään pois? Näin on ainakin omassa praktiikassani, leikkaukset tuottavat eniten.

Miten voidaan odottaa pidemmän päälle, että ammattitaitoinen rintasyövän diagnostiikka toimii SKS:ssa, kun ydinosaaminen heitetään pois. Vai ulkoistetaanko diagnostiikka ja ostetaan se yksityispuolelta? En usko, että KYS:ssä leikattu rintasyöpäpotilas tulisi kunnille halvemmaksi kuin Savonlinnan keskussairaalassa leikattu. Onko tästä laskelmia?

Oliko harhaan johtamista, että 17.2. lehden artikkelissa annettiin ymmärtää, että SKS:ssa on vuosittain alle 50 rintasyöpäpotilasta. Rintasyövän tai sen epäilyn takia rintaleikkauksia SKS:ssa oli vuonna 2016 80 potilasta, 2017 90 potilasta, 2018 68 potilasta, 2019 58 potilasta ja vuonna 2020 80 potilasta. Sehän on jo yli puolet keskittämisasetuksen tavoitteesta, josta nyt on luovuttu siten, että yksittäisissä sairaaloissa voitaisiin neuvotella paikallisesti hoitojen järjestelyistä päivystysmahdollisuuksien turvaamiseksi. Täälläkin voitaisiin niin tehdä.

Miten voidaan odottaa pidemmän päälle, että SKS:n sytostaattiyksikkö toimii, kun sairaalassa ei ole rintasyövän hoidosta vastaavia lääkäreitä? Onkologit käyvät ulkopuolelta. Onkologien saatavuus on myös vaarassa, kun paikan päällä ei ole lainkaan osaajia.

Miten voidaan ajatella, että patologian osasto säilyy pidemmän päälle hoitajavoimin, kun kukaan ei ole huolehtimassa hoitajien ammattitaidon ylläpitämisestä. Lääketieteessä kaikki muuttuu nopeasti sekä diagnostiikassa että hoidossa.

Niitä pitäisi alkaa kehittää, mikäli haluamme säilyttää sairaalamme.

Olen sitä mieltä, että tarvitsemme ortopedejä sekä Savonlinnan että Mikkelin keskussairaalassa. Riittääkö kuitenkaan 250 nivelkirurgista potilasta ylläpitämään sairaalan päivystysvalmiutta Savonlinnan alueen asukkaille? Varkaudessa yksi ortopedi on tehnyt vuosittain yli 300 nivelkirurgista leikkausta. Savonlinnassa tarvitaan tähän vähintään 7 ortopedia päivystysvalmiuden ylläpitämiseksi.

Mielestäni kaikki toiminnat, mitkä nyt toimivat Savonlinnan keskussairaalassa, tulisi säilyttää. Niitä pitäisi alkaa kehittää, mikäli haluamme säilyttää sairaalamme. Plastiikkakirurgit, jotka hoitavat rintasyöpää, ovat myös haavanhoidon ammattilaisia. Miten mahtaa käydä kroonisten haavojen reaaliaikaisille hoidoille? Käykö niin, että komplisoituneet haavapotilaat makaavat KYS:ssä ja alueemme veronmaksajat, joita vielä on jäljellä, maksavat.

Vielä annettiin pieni mahdollisuus sairaaloiden valtuustoille hyväksyä tai hylätä Timo Keistisen ehdotus, joka on jo hyväksytty alueemme eri sairaaloiden johtavien lääkäreiden kokouksessa.

Löytyykö kanttia ja sisua sanoa ei tällaiselle sopimusehdotukselle ja lähteä taistelemaan toimivan Savonlinnan keskussairaalan olemassaolosta?

Tällöin tulisi myös patologin virka kiireesti laittaa hakuun.

Helena Puonti

Rintasyövän hoidon kirurgi,

plastiikkakirurgi

Luetuimmat