Lukijalta: Nyt se on lakiin kirjattu

Harvan työpaikan lopettamispäivä on kirjattu lakiin. Savonlinnan keskussairaalan on. Keskusta piti tällä kertaa lupauksensa, mutta millä tavoin! Todellakin, lakiin on tulossa kirjaus sairaalamme loppumisesta. Tämä kirjaus johtaa siihen, että työntekijöiden rekrytointi vaikeutuu merkittävästi ja investointipäätösten tekeminen lakkautuvaan sairaalaan voi jopa loppua. Entä kuka lääkäri tai muuhun hoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö haluaisi töihin työpaikkaan, joka loppuu viimeistään 13 vuoden kuluttua? Ei varmasti kukaan, jolla on ura alkupuolella ja urakehitys vasta alussa; tilanteessa, jossa koko Suomessa on pula osaavasta henkilökunnasta.

Kuinka moni tulevan hyvinvointialueen päättäjistä haluaa investoida loppuvan Savonlinnan keskussairaalan toimintaan? Jos valmisteilla olevat lait menevät läpi, niin ensimmäinen uuden hyvinvointialueen talousarvio on päättäjien käsittelyssä jo vuonna 2022. Taloustilanteessa, jossa maksetaan Mikkelin juuri valmistuneita/valmistuvia valtaisia sairaalainvestointeja takaisin. Löytyykö silloin riittävästi tahtoa ja rahaa rahoittaa alasajettavaa yksikköä? Onhan mikkeliläisten suusta jo sanottukin, että maakunnan rahoitus ei riitä kahden nykytason sairaalan ylläpitoon. Sairaala ollaan kirjaamassa lakiin, mutta rahoitusta ei. Siis seinät meille luvataan, mutta ei palvelua.

Pidetään kiinni seinistä -ajattelu on toki Savonlinnassa tuttua. Ylläpidetään kouluja, vaikka oppilaiden määrä laskee alle sovittujen ”turvarajojen” (muutetaan vain laskutapaa tai otetaan huomioon mahdolliset tulevat oppilaat) tai vaaditaan lakiin kirjattavaksi sairaalaa (vaikka rahaa kahden nykytasoisen sairaalan ylläpitoon ei ole Etelä-Savossa). Näissä molemmissa esimerkeissä unohdetaan ihminen. Ihminen, joka tekee työn eli tuottaa palveluja meille kuntalaisille. Tämä on todella huolestuttavaa politiikkaa.

Niin sairaalan kuin koulujenkin tuottamat palvelut maksaa meistä jokainen verojen muodossa. Käytimmepä niitä palveluita tai emme. Kun veronmaksajien määrä laskee tai verotulojen määrä pienenee, niin on mietittävä, miten tästä selvitään. Silloin tarvitaan kykyä tehdä muutoksia. Sote-asiassa valtaosalla savonlinnalaisista valtuutetuista tämä kyky oli. Valtakunnan poliitikot päättivät keskustan johdolla toimia toisin. Rohkenen sanoa, että keskustan johdolla, sillä olihan ministerin suulla jo uhattu tehdä Savonlinnan sairaalan ratkaisusta hallituskysymys.

Savonlinnan sairaalasta tehtiin puoluepoliittinen kysymys, jossa ei ajateltu paikallisia seurauksia riittävän laajasti. Kysyin useaan otteeseen asian käsittelyn aikana: mistä työntekijät, miten kaksi sairaalaa Etelä-Savossa rahoitetaan? En saanut vastausta, vaan hoettiin keskittämisasetuksesta, maakunnasta, lakiin kirjaamisesta. Itse halusin puhua savonlinnalaisten saamasta palvelusta.

On täysin selvää, että nyt tekeillä oleva päätös ja lakikirjaukset johtavat siihen, että osaavan henkilöstön saaminen Savonlinnan keskussairaalaan vaikeutuu nykyisestä. Eläköityminen uhkaa jo lähitulevaisuudessa lopettaa osan sairaalan palveluista, jos ei saada uusia osaajia tilalle.

Kiristyvä kuntatalous vaatii lisäsäästöjä sosiaali- ja terveyspalveluissa, vaikka investointejakin olisi kyettävä tekemään mm. tutkimuslaitteistoihin. On vaara, että palvelut Savonlinnan keskussairaalassa kaventuvat, jopa loppuvat merkittävästi aiemmin, kuin tuo lakiin kirjattava 13 vuoden toiminta-aika. Joudumme siis mahdollisesti jo lähivuosina hakemaan palvelumme Mikkelistä?

Kohta on kuntavaalit ja aika miettiä miten tulevaisuudessa asioita hoidetaan Savonlinnassa. Tehdäänkö paikallisia päätöksiä puoluetoimistoista ohjaten, valtakunnan politikointi ja vaalipiirit edellä?

Vai hoidetaanko asioita savonlinnalaisten parhaaksi? Tehdään tarpeelliset muutokset hyvissä ajoin, huomioiden tulevaisuuden tarpeet ja turvataan tulevaisuudessakin työpaikat ja palvelut.

Lea Sairanen

Valtuutettu (kok.)

Savonlinna