Lukijalta: Vihreää kultaa – Vai onko sittenkään

Puut ja metsät ovat meille tärkeitä, vai ovatko? Välillä tuntuu, että arvostus on kovin yksipuolista.

Laajat aukkohakkuut kaikenlaisissa metsissä – Huosion aikeet paraikaa – eivät ainakaan tunnesuhteita edistä.

Nyt myös Punkaharjulla viime päivinä tehdyt maisemahakkuut tyrmistyttävät. Punkaharjun taajamassa Savonlinnantien kapea reunametsikkö on harvennettu koko kahden kilometrin matkalta. Mutta millä tavalla!

Muutama vuosi sitten järeä koivurivi kaadettiin, mukamas tuulikaatojen pelossa, ja sitä ennen kaksi mäntyriviä silloisen sähkölinjan leventämiseksi. Pian sen jälkeen koko sähkölinja poistettiin!

Nyt samalta alueelta vietiin arvioni mukaan 70 % jäljellä olleista puista ja monin paikoin puurivien päistä kaikki pois. Onko tarkoitus autoilijoille näyttää 70-luvun pientaloarkkitehtuuria vai melusuoja poistamalla ajaa loputkin asukit taloistaan?

Miksi erityisesti koivut kaadettiin, varsinkin ne isoimmat? Vain yhdessä havaitsin pehmeää lahoa 70 cm:n läpimittaisessa kannossa, noin 10 cm alalla keskuslieriössä. Eikä sekään olisi ollut peruste kaataa.

Olisin niellyt pahan mieleni ja jättänyt kirjoittamisen sikseen, mutta tyrmistys oli vieläkin suurempi kun kohtasin vastaavan hakkuun jäljet Tuunaansalmelta Laukansaareen tulevan tien varrella. Tien ja radan välinen metsikkö oli lähes aukkona, vain puolen tusinaa - onneksi järeämpää mäntyä - pystyssä. Nyt voi esteettä autoilija ihmetellä vilkasta raideliikennettä. Että tällä tavoin kansallismaiseman alueella! Ja ”vihreän kullan kulttuuritiellä”!

Voisiko joku hakkuista vastuussa oleva perustella julkisesti, miksi näin rajut toimenpiteet?

Kari Kiljunen

Punkaharju

Uusimmat uutiset