Lukijalta: Aloite verkkokiellosta hylättävä

Metsähallituksen tilastoinnin mukaan viime vuonna heinäkuun 4. päivään mennessä oli havaittu 11 kuollutta kuuttia, tänä vuonna 5. Kaikkiaan kuolleita norppia oli 2018 havaittu tähän mennessä 23 kappaletta, tänä vuonna 10 kappaletta.

Havaittu kokonaiskuolleisuus on yli puolet vähemmän kuin vuosi sitten. Erityiseen norppapaniikkiin ei siksi Saimaalla ole syytä. Kanta kasvaa ja voi hyvin viime päivien ikävistä uutisista huolimatta.

Pesäkuolleisuus on kuuttien menehtymisen suurin syy. Vuonna 2018 se oli kymmenen kappaletta, tänä vuonna onneksi vain yksi.

Keskimäärin viiden norpan vuosittainen sivusaaliskuolleisuus suhteutettuna kokonaiskantaan, reilu prosentti, on niin vähäinen, että vuodelle 2025 asetettu suojelustrategian tavoite, noin 400 norppaa, on saavutettu jo etuajassa.

Kysehän on EU:n luontodirektiivin mukaisesti lajin, ei jokaisen yksilön suojelusta. Kanta kasvaa, kun reilu viidennes kuuteista selviää lisääntymisikään. Tänä keväänä se tarkoittaa noin 15:tä kuuttia, kun osin vajaaksi jääneissä laskennoissa löydettiin 63 poikasta.

Kalastusta ei siksi tarvitse norpan takia lopettaa Saimaalla, jossa verkkokalastus on olennainen osa vuosisataista isiltä siirtynyttä paikallisperinnettä ja saaristolais-identiteettiä. Norppien ohella Saimaalla asuvilla ja siellä kalastavilla sekä vapaa-aikaansa viettävillä ihmisilläkin on oma arvonsa ja oikeutensa, joiden yli ei pidä kävellä hetken mielenkiihkossa.

Kotimaisen järvikalan käyttöä pitää lisätä, ei suinkaan vähentää, sillä vain muutama prosentti syömästämme kalasta on kotijärvistämme, vaikka niissä olisi runsaasti terveellistä lähiruokaa.

Katiskalla ei kuhaa eikä muikkua tai kunnon ahveniakaan tai siikaa pyydetä, kuten jokainen alueella asuva hyvin tietää. Siksi verkko on välttämätön pyydys myös Saimaalla niin ammatti- kuin kotitarvekalastajillekin. Suuri osa Suomen vuotuisesta 1,1 miljoonan kilon verkkosaaliista tulee Saimaalta. Sen poistaminen kalatiskeiltä ja kotikeittiöistä olisi aivan suhteeton ylilyönti.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kalastusrajoituksia on kiristetty jo moneen kertaan. Hienosäätöä ja vapaaehtoisia alueellisia täsmätoimia, kuten viimeksi Puruvedellä, voidaan toki tehdä, samoin ohentaa edelleen verkkojen lankavahvuutta siirtymäajan puitteissa.

Kyse on suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisesta, ei kummankaan näkökulman jyräämisestä. Ympärivuotinen verkkokalastuksen totaalikielto tekisi lopun kymmenientuhansien paikallisten ihmisten ja vapaa-ajan asukkaiden sekä myös ammattikalastajien perinteisestä kalastustavasta.

Kielto tarkoittaisi myös vesialueiden yksityisen omistusoikeuden vakavaa loukkaamista, käytännössä takavarikointia ja vieläpä korvauksetta. Vesialueiden omistukseenhan kuuluu oikeus hyödyntää vedenviljaa. Pyydysmerkkien myynnin loppuminen, mitä jo heinäkuinen kielto tarkoittaisi, veisi myös osakaskunnilta tulot ja kyvyn huolehtia kalanpoikasten istutuksista.

EU:n komissio totesi jo viisi vuotta sitten Suomen suojelutoimet riittäviksi, kun se lopetti luontodirektiivin rikkomusmenettelyn, joka oli käynnistetty saimaannorpan suojelusta tehdyn kantelun johdosta.

Sekin yhdessä norppakannan suotuisan kehityksen puoltaa sitä, että varsin taitavan informaatiovaikuttamisen vauhdittama kansalaisaloite suhteettomana ylilyöntinä hylätään.

Matti Viialainen

maakuntaneuvos

Puumala