Lukijalta: Kallislahden koulusta ja perättömiä puheita

Lea Sairanen puhui Savonlinnan kaupunginvaltuustossa 30.9. ponnekkaasti Kallislahden koulun lakkauttamisen puolesta ja julkaisi puheensa myös Itä-Savon mielipidepalstalla 10.10.

Puhe eli kirjoitus sisältää useita vakavia virheitä. Puheessa esitettiin maaseutualueiden lapset vain kiusallisena menoeränä. Savonlinnan kokoomuksen valtuustoryhmä - paria poikkeusta lukuun ottamatta - muiden palveluverkon karsijoiden kanssa ei ole esittänyt vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joilla lähipalveluita maaseutualueilla voitaisiin säilyttää ja/tai kehittää. Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat lakisääteisiä palveluja.

Tällä hetkellä etäisin oppilas asuu 30‑31 kilometrin päästä Kellarpellosta.

Perusopetuslain mukaan palvelut turvataan ensisijaisesti lähipalveluna ja tarvittaessa seudullisena yhteistyönä.
Sairanen yleistää kirjoituksessaan, että Kallislahden ja Kellarpellon välimatka on 10 kilometriä. Tällä hetkellä etäisin oppilas asuu 30‑31 kilometrin päästä Kellarpellosta: hän istuisi pitkät ajat kyläteitä kiemurtelevan taksin kuljetuksessa.

Meille ei ole esitetty laskelmia millaisia kustannuksia Kallislahden kasvava oppilasmäärä tulevina vuosina aiheuttaisi, jos koulun toiminta siirretään Kellarpeltoon. Oppilaiden ja esioppilaiden eri aikaan alkava kouluvuosi, esikoululaisten ”ovelta ovelle” -kuljetus, ryhmien päivittäisen kouluajan eriaikaisuus jne.

Ilmastonmuutoksen aikoina pitäisi puolustaa kestävää taloutta puurakennuksen kunnostamisena ajokilometrien haalimisen sijasta.

Yksi taksi ei pysty kuljettamaan kaikkia oppilaita maksimiajan (2,5 h) rajoissa, joten tarvitaan useampia suurempia autoja. Näitä palveluntarjoajia on vähemmän. Lopulta tilanne on se, että yksi palveluntarjoaja sanelee kaupungille kuljetusten hinnan. Kuljetus on kaupungin pakko järjestää ja niin kustannukset nousevat vuosi vuodelta. Kuten eräs remonttimies kesällä koululla sanoikin: ”katsoisin mieluummin veroeurojen käytettävän koulunkäyntiin Kallislahdessa kuin poltettavan dieselinä ilmaan”.

Ilmastonmuutoksen aikoina pitäisi puolustaa kestävää taloutta puurakennuksen kunnostamisena ajokilometrien haalimisen sijasta.

Kaikille lienee selvää se, kumpi tulee pitkässä juoksussa edullisemmaksi, etenkin kun Kallislahden alueen oppilasmäärä jatkaa nousuaan. Tällä hetkellä oppilasmäärä on vielä 10 kuukautta alle 25:n, ensi syksynä ollen ennakkotiedon mukaan jo 29.

Jos yhdeksän kuukauden takia koulu laitetaan kiinni, niin Savonlinnan päättäjät saavat onnitella itseään harvinaisen lyhytnäköisestä päätöksenteosta.

SDP:n edustajat sivistyslautakunnassa ovat väläytelleet rakenteisiin puuttumista poistamalla 25 oppilaan turvaraja (joka on päätetty 22.12.2014 eikä v. 2005 kuten Sairanen kertoo). Tämä vie työrauhan suuremmiltakin kouluilta – Nätki, Anttola, Kulennoinen, Nojanmaa.

Kouluverkkoon puuttuminen ei enää ole ratkaisu sivistystoimen säästötavoitteisiin pääsemiseksi. Säästö pitää löytyä ei-lakisääteisistä palveluista tai sitten sivistyksen raamia pitää väljentää.

Se paikka, missä luodaan perusta seuraavan sukupolven hyvinvoinnille, ei voi olla jatkuva epävarmuuden ja säästön paikka.

Pöyristyttävin asia joka Sairasen kirjoituksessa on, koskee termiä luottamushenkilö. Miten valtuutettu voi olla siinä luulossa, että luottamushenkilön tehtävä on vain luottaa virkamiesvalmisteluun? Minusta sille on toisenlainenkin termi. Mielestäni asia on niin päin, että valtuutetuilla on kuntalaisten luotto siihen, että valvomme heidän etuaan ja päätämme julkisista asioista kaupungissamme.

Virkamiesten toiminta maaseutukoulujen asiassa on ollut vuosikausia niin tarkoitushakuista että se on todettu aluehallintovirastossakin.

Teknisen toimialan arvaus korjauksista yli 110-vuotiaaseen hirsikouluun on lähes 2 miljoonaa euroa. Se ei perustu mihinkään korjaussuunnitelmaan tai kilpailutukseen.

Esitin valtuutetuille kesällä vaihtoehtoisen laskelman täsmäkorjauksista, joilla koulu saadaan parempaan kuntoon. Tämä olisi kaupungin taloudenkin kannalta paras ratkaisu.

Kyläyhdistykset teettivät täsmäkorjauksista kustannusarvion, jonka suuruudeksi tuli 494 000 euroa.

Kukaan henkilökunnasta tai vanhemmista ei ole vaatinut peruskorjausta. Kyläyhdistykset teettivät täsmäkorjauksista kustannusarvion, jonka suuruudeksi tuli 494 000 euroa. Eurajoen kunta rakennutti uuden, 352 neliön  moduulialakoulun reilulle 30 oppilaalle 685 000 eurolla.

Edellisen kerran merkittäviä korjauksia koululla (yläkerran kerhotilat ja peräluokka) tehtiin 13 vuotta sitten ja nämä tilat eivät ole kuluneet juuri mihinkään n. 40 oppilaan käytöllä.

Pääsisäänkäynnin katos on saanut vuotaa sadevedet valmistumisestaan lähtien pitkin ulkoseinää ja ikkunaa kenenkään siihen puuttumatta. Tarkoitushakuista? Ehkä, toivottavasti ei.

Nyt päivitellään syntynyttä lahovauriota hirsiseinässä. Mutta kukaan ei ole kertonut julkisuuteen sitä, että välipohjan purut lahovaurion sisäpuolella ovat täysin kirkkaat. Tämä kertoo siitä, että hirsiseinä ja luonnoneriste hengittää ja se on edullista korjata – toisin kuin betoni.

Tämä asia tuntuu lähinnä poliittiselta. Savonlinnan kaupungin talous ei pelastu Kallislahden koulu - tai mikä tahansa muukaan maaseutukoulu - lakkauttamalla. Mitä Savonlinnan kaupunki tekisi niin paljon paremmin kuin muut kyläkoulujaan lakkauttaneet kaupungit, että saisi siitä säästöjä?

Miksi lakkautusten aiheuttamia säästöjä ei ole tutkittu?

Rantasalmen kunta lakkautti Parkumäen ja Osikonmäen kyläkoulut: vuosisäästö yksikkötuhansia.

Voi olla, että jos Kallislahti lakkaa, meidän täytyy keskustella Pihlajalahden seudun oppilaiden siirtämisestä kouluun Sulkavalle, mikä aiheuttaa valtionosuusrahoituksen siirtymisen Savonlinnasta Sulkavalle ja mahdollisesti menetämme Kallislahden-Pihlajalahden alueelle asettuneet nuoret perheet muualle. Viittasin alussa seudulliseen yhteistyöhön.

Kylät tarvitsevat jokaisen alueella asuvasta kolmestakymmenestäseitsemästä alle 7-vuotiaasta lapsesta (tilanne elokuun puolivälissä 2019) ja jokainen näistä lapsista tarvitsee lähikoulun Kallislahdessa.

 

Timo Lajunen
kaupunginvaltuutettu, sitoutumaton,
sivistyslautakunnan jäsen
Otavaniemi