Lukijalta: Paikallinen kulttuurin polku — Entisillä ajattelumalleilla maailma ei kuitenkaan enää pyöri

On ollut ikävää lukea Savonlinnasta pääosin vain negatiivisia uutisia. Synkät viestit kuulostavat joskus jopa suoranaiselta aivopesulta ja masentavat omalta osaltaan meitä kaupunkilaisia entisestään. Kriisejä podetaan muuallakin ja Savonlinnan kulttuurielämässä on kuohunut ennenkin.

Kaksitoista vuotta sitten teatterin ja orkesterin toiminta olivat uhattuina. Paheksuin tuolloin vahvasti kulttuurilautakuntaa ja esiinnyin talkootyönä tukeakseni paikallista orkesteria. Kokoon saatu summa ei ollut suuri, mutta osallistuin kuitenkin työpanoksellani orkesterin pelastamiseen – ja sain samalla mahdollisuuden kiittää siitä, että olin ulkomaalaistaustaisena työllistynyt Savonlinnassa.

Vuonna 2011 toteutimme paikallisin kulttuurivoimin Tuomiokirkossa konsertin Japanin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden uhrien tukemiseksi. Mukana oli tuolloin myös Savonlinnan Orkesteri. Konsertin tuotto saatiin toimitettua seurakunnan kautta suoraan katastrofin uhreille – ja avun mukana meni myös satoja villasukkia Taidelukion ensimmäisen rehtorin ja hänen puolisonsa aloitteesta. Savonlinnalaisten kulttuuritoimijoiden sydämellisyys ja valmius auttaa teki aivan sanattomaksi ja olen savonlinnalaisille Japaniin saadusta avusta ikuisesti kiitollinen.

Kun suunnittelimme Taidelukion opiskelijaryhmän opintomatkaa Lontooseen, tarvittiin matkan rahoitukseen tuhansia euroja. Esiintymiset järjestimme talkootyönä ja saimme kuin saimmekin tarvittavat varat kokoon.

Tuorein osoitus tällaisesta yhteistyön voimasta oli Aino Ackté -oopperan toteutus Savonlinnasalissa. Työryhmän sitoutuneisuus yhdistettynä vapaaehtoisuuteen tuottivat kolme vuotta kestäneessä Suomen satavuotisuutta juhlistaneessa projektissa hienon lopputuloksen.

Se, mitä haluan tällä kirjoituksellani osoittaa, on meidän savonlinnalaisten suuri kulttuurinen voima. Jos täällä halutaan tehdä ja tavoittaa jotain, siinä onnistutaan. Me savonlinnalaiset voisimme olla vilpittömän ylpeitä kaupungistamme ja muistaa, että haukkuminen ja valittaminen eivät pääsääntöisesti tuota toivottua lopputulosta.

Nykyään kaupunginvaltuutettuna, tehtäväni on pitää kaupungin ja kaupunkilaisten puolta äänestäjiämme kuunnellen. Asioita olisi osattava tarkastella pintaa syvemmältä. OKL on menetetty, mutta uskon, että vaikka hätä on suuri, on meidän mahdollista löytää toimivia ratkaisuja, myös kulttuurin ahdinkoon.

Entisillä ajattelumalleilla maailma ei kuitenkaan enää pyöri. Vaalit ovat lähellä, tekninen murros käsillä, monessa maailmankolkassa ihmiset taistelevat oman toimeentulonsa puolesta. Tätä taustaa vasten on hyvä muistaa, että tähän asti monet kulttuuritoimijat ovat saaneet pitää toiminnoistaan kiinni. Mutta miksi nyt, savonlinnalaisten kulttuuritoimijoiden ahdingossa, syytämme vain kaupunkia?

Monet suuret kulttuuriorganisaatiot ovat joutuneet luopumaan paljosta. Yli sata vuotta toimineen, Suomen ainoan ammattioopperatalon, Suomen Kansallisoopperan solistikunta, korkeasti koulutettujen ammattityöntekijöiden yhteisö, on purettu. Samaan aikaan myös vakinaisen kuoron vakansseja on lakkautettu, nyt useimmat ovat ns. vapaita taiteilijoita ja jokaisen ammattiryhmän tulevaisuus on suurten muutosten kourissa, muutosten, jotka koskettavat kaikkia.

Savonlinnan, kansainvälisen oopperajuhlakaupungin, kesäisten kaikujen tulisi heijastua kaupungin ympärivuotisessa toiminnassa. Ottaisimmeko ehkä oppia Savonlinnan saksalaisesta ystävyyskaupungista? Perinteisen saksalaisen kaupunginteatterin tapaan, voisimmeko ehkä uudistaa teatteria niin, että sen toimintaympäristössä operoi myös orkesteri, pieni laulajien joukko ja jopa tanssija-ensemble? Pääsisimmekö tätä kautta tasavahvemmin yhteistyöhön muiden kulttuurikentän toimijoiden kanssa ja välillemme olisi mahdollista rakentaa vahvempia yhteistyön siltoja.

Jos paikallinen musiikkiopisto, Taidelukio, orkesteri, teatteri, mutta myös kuorotoiminta, nuoriso-orkesteri ja -teatteritoiminta saataisiin yhdistettyä ns. ”saman katon alle”, olisiko meillä yhdessä, itsenäisyyden juhlavuoden hengessä, mahdollisesti vieläkin uskottavampi viesti omasta tehtävästä ja paikasta yhteisössämme?

Paljon kysymyksiä, joihin on syytä alkaa etsiä vastauksia.

Chieko Okabe-Silvasti
Savonlinnan kaupunginvaltuutettu