Lukijalta: Vapaus valita — Yksilönvapaus on nostettu itsekkään ihmisen tavoitteeksi

Todellinen vapaus ei ole sitä mitä ihminen tahtoo, vaan vapautta tehdä sitä, mikä on oikein ja hyvää. Ihminen voi perustella vapauttaan sillä, että hänellä on oikeus tehdä, mitä hän haluaa. Me voimme tulla vapaaksi, kun suostumme sitoutumaan totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Olemme huolissamme ilmastonmuutoksesta, ympäristöstämme ja vesiemme puhtaudesta. Puhdas vesi ei suinkaan kaikille maapallolla asuville ole itsestään selvyys. On syytäkin tuntea sekä huonoa omaatuntoa, että syyllisyyttä siitä, että omalta osaltaan on osallistunut luonnon tuhoamiseen tavalla tai toisella.

Mutta on myös toisenlaisia huolia ja ongelmia. Ovatko ympäristörikokset mielestämme suurempia rikoksia, kuin aviorikokset. Meitä huolettaa ilmastonmuutos, hiilidioksidipäästöt ja ennen kaikkea se minkälaisen maailman jätämme lapsillemme, mutta olemmeko todella huolissamme siitä, minkälaisia lapsia jätämme jälkeemme. Ihmissuhteet koemme yksityisasioina, mutta kierrätys onkin mielestämme jokaisen vastuulla. Kasvihuonepäästöt ovat mielestämme katastrofiin johtavia ongelmia, mutta mihin suustamme pääsevät loukkaavat sanat tai arvostelut johtavat. Kun suojelemme merikilpikonnan tai uhanalaisten lintujen munia, suojelemmeko samalla tavalla äidin kohdussa kehittyvää lasta.

Luonnonsuojelu ja ympäristöstämme huolehtiminen on arvokas päämäärä. Elinympäristömme tuhoutumisen estämisen luulisi olevan jokaisen maapallolla asuvan tavoitteena. Hypoteesi (kreik. hypotithenai = olettaa) elinympäristömme saastumisen pysäyttämiseksi ei kuitenkaan riitä, vaan turmeltunut luonto tulisi saada entisenlaiseksi, siis puhdistettua kaikesta siitä mitä olemme saaneet tuhottua. Luojamme luoma järjestelmä kyllä pystyy siihen, mutta se vaatii määräämättömän ajan.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, vai kuuluvatko?

Mielenkiintoiseksi luonnon turmeltuneisuuden tekee tuhansia vuosia sitten lausutut ennustukset. Ne voimme löytää Raamatun sivuilta Jesajan kirjan luvusta 24. ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.” Kenen vastuulla on siis turmeltuneisuus, jonka näemme ympäristössämme? Tuo Jesajan kirjan jae 5 vastaa kysymykseen syyllisyydestä ja vastuusta.

Mutta millä tavalla olemme rikkoneet lait, muuttaneet käskyt ja hyljänneet iankaikkisen liiton? Ympäristörikokset johtuvat niistä rikoksista, joita teemme ihmisiä vastaan. Ihmissuhteet koemme yksityisasioina ja yksilönvapaus on nostettu itsekkään ihmisen tavoitteeksi.

Joidenkin mielestä itsemääräämisoikeus, oikeus päättää omasta kehostaan, koetaan ihmisoikeudeksi, joka tulisi suojata perustuslailla. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, vai kuuluvatko? Raskaana meitä painaa rikkomus, kun unohdamme sen palvelutehtävän, jonka meidän luojamme on meille antanut ja jonka tulisi näkyä lähimmäisiimme kohdistuvina tekoina. Valitettavasti emme pysty löytämään tarkoitusta elämällemme omien mieltymystemme, tai yhteiskunnan säätelemien aatteiden mukaan.

Matti Turunen
Savonlinnan kesäasukas