Lukijalta: Laitoshoidossa yksinäisyys kasvaa potenssiin kymmenen

Laitoshoidossa sängyssä makuuttaminen on todella järkyttävää. Potilaat menevät nopeasti rapakuntoon. Hoitajat tekevät vain rutiinityöt ja muuten potilaat makaavat vuoteissa yksinäisinä. Koska alkaa julkinen keskustelu terveydenhuollon etiikasta, moraalista ja arvokysymyksistä?

Olen entisenä hoitajana miettinyt, koska alkaa julkinen keskustelu terveydenhuollon etiikasta, moraalista ja arvokysymyksistä. Julkisuuteen on tullut kirjoituksia potilaiden huonosta kohtelusta ja laiminlyönneistä. Parannuksia ei ole tehty, vaikka epäkohdat ovat räikeästi esillä.
Laitoshoidossa sängyssä makuuttaminen on todella järkyttävää. Potilaat menevät nopeasti rapakuntoon. Hoitajat tekevät vain rutiinityöt ja muuten potilaat makaavat vuoteissa yksinäisinä. Ei muuta kuin ruoka- ja kahvitauot. Yksinäisyys kasvaa potenssiin kymmenen.
Onneksi kirkko tekee vapaaehtoistyötä. Itsekin olen mukana. Tervetuloa muutkin.
Vanhuksia ja psykiatrian potilaita lääkitään edelleen liikaa, mikä on kammottavaa.
Mielenterveyslaki on vanhanaikainen. Tehdään laittomia pakkohoitopäätöksiä, joita potilas ei pysty purkamaan. Lääkäreillä on liikaa valtaa. Onko oikein, ettei potilas saa millään tavalla osallistua häntä koskeviin päätöksiin?
Minua häiritsee mielenterveyslaissa sana mielisairas. Enää se ei pidä paikkaansa. Psykiatrinen potilas ei ole mielisairas, vaan samalla tavalla sairas kuin kaikki muutkin.
Suomessa ottaa päähän välinpitämättömyys. Ulkomailla olen ihmetellyt sikäläistä palvelualttiutta. Yhteiskunnassa pitäisi päästä henkisesti ja sosiaalisesti sille tasolle, että kaikki tulevat huomioiduiksi.
Tehdään yhdessä maailma paremmaksi paikaksi elää.

Helena Varjus
Mikkeli

Suomessa ottaa päähän välinpitämättömyys.

Luetuimmat