Lukijalta: Kolmas tie – Itä-Savolle oma sote-maakunta

Täss’ Savon joukko tappeli”, voitaneen todeta, mikäli valtakunnallinen sote-ratkaisu pääsee tällä kertaa maaliin saakka.

Muuten niin mukavien ja lupsakoiden savolaisten on vaikea keskenään sopia kaikkia tyydyttävästä ratkaisusta. Savonlinnan seutu puolustaa sairaalaansa niin kovasti, että keskinäisetkin välit menevät ruvelle pitkäksi aikaa. Mikkeli taistelee säilyttääksensä maakunnan ja sitä kautta sen keskuskaupungin aseman.

Pohjois-Savo ei halua tulla Etelä-Savon kiistojen ratkaisijaksi, varsinkin kun Erva-alueen eheys on kysymyksessä.

Jokainen maakunta, seutukunta ja kunta pitää omia puoliaan. Kynsin hampain. Tässä taistelussa armoa ei pyydetä eikä anneta. Pohjois-Savon ja Etelä-Savon kokonaisuudelle, yhteiselle Savolle, ei juuri ajatuksia heru, vaikka juuri Savojen yhteistyö saattaa olla vääjäämätön tosiasia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ikääntynyt väestö vähenee ja ilman suuria yhteiskunnallisia muutoksia rakenteet rytkyvät merkittävästi.

Sitä odotellessa voisimme ratkaista Savonlinnan sairaalan kohtalon toistaiseksi valitsemalla Kuopion tai Mikkelin sijasta kolmannen tien:

Oman, ihan itäsavolaisen sote-maakunnan. Kun Uudellemaalle on luvattu oma erillinen sote-ratkaisu useine sote-maakuntineen, niin voisimme purkaa oman pattitilanteemme muodostamalla myös Itä-Savoon oman sote-maakunnan!

Emme tarvitsisi kiistellä kummankaan maakunnan, Etelä-Savon tai Pohjois-Savon, kanssa sairaalamme säilymisestä, sillä jokaisella sote-maakunnalla voi olla oma päivystävä sairaala. Enempää kuopiolaiset kuin mikkeliläisetkään eivät voisi päättää sairaalamme kohtalosta. Kuten luulemme, uskomme ja tiedämme, ei kummankaan maakunnan suunnasta heru ylimääräisiä euroja sairaalamme ylläpitämiseen tulevaisuudessa. Omana maakuntana saisimme oman osuutemme valtiolta tulevasta rahoituksesta. Sillä joutuisimme pärjäämään ja siihen toimintamme sopeuttamaan. Mutta sen tekisimme itse. Emme voisi syyttää emmekä tarvitsisi kiittää ketään sairaalamme tilanteesta. Vastuu olisi itsellämme.

Enempää kuopiolaiset kuin mikkeliläisetkään eivät voisi päättää sairaalamme kohtalosta.

Edellä mainitun lisäksi voisimme järjestää hoitoketjumme aivan tahtomallamme tavalla ja käyttää ostopalveluja sieltä mistä ne olisi järkevimmin saatavissa. Lisäksi voisimme pysyä nykyisessä vaalipiirissä, joka aikoinaan meille puolipakolla rakennettiin. Ammattikorkeakoulun toiminnot jatkuisivat ja kehittyisivät nykytavalla. Muiden maakunnallisten toimien osalta voisimme rakentaa yhteistyötä ja toimia ikään kuin sillanrakentajana muille savolaisille.

Siispä haudatkaamme sotakirveemme ja yhdistäkäämme vähäiset voimamme ajamaan ratkaisua, jolla sairaalamme säilyy, jos itse niin tahdomme.

Valtiovalta ja eri puolueet tulevat varmasti mielellään mukaan toteuttamaan tätä erityiskohtelua Itä-Savolle, jolla rauha koko suureen Savoon saadaan palautettua ja hallituksen sisäinen kiistely päättymään.

Tämä yksinkertainen, mutta mielestäni toimiva ratkaisu on kopioitavissa myös Lappiin, jos niin tahtovat.

Olisi aika rakentaa repimisen sijasta, sillä tästä nykyisestä taistelusta ei saata voittajia syntyä!

”Ja joka kynsi kylmeni…”

Matti-Pekka Parkkinen

Kaupunginvaltuuston jäsen (kesk.)