Pääkirjoitus: Verotulot eivät ole automaatio

Suomalaiset mediat julkaisevat tänään ja huomenna runsaasti vuoden 2018 verotietoja. Marraskuun alun päivää on alettu nimittää myös kansalliseksi kateuspäiväksi. Kun paljon ansaitsevien nimilistat tulevat julki, kateellinen jupina alkaa.
Verotulojen julkaisemisessa on myös paljon olennaisempia motiiveja kuin hyvin ansaitsevien nimien luettelointi. On tärkeää kertoa siitä, mistä kaikesta hyvinvointivaltion verotulopohjaa rakennetaan.
Suomalaiset ovat isossa kuvassa rehellistä väkeä. Voittopuolisesti verot maksetaan säntillisesti. Harmaata taloutta toki on, mutta moniin muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna sitä on vähän. Verojen rakastamisesta puhuminen ampuu yli, mutta silti niiden merkitys ymmärretään ja hyväksytään laajasti.
Kokonaan toinen asia on se, että verotuksen rakenteesta keskustelemiselle olisi suuri tarve. Hyvinvoinnin turvaaminen voi perustua ainoastaan siihen, että Suomessa tehdään mahdollisimman paljon tuottavaa työtä. Suomessa on onneksi edelleen paljon esimerkiksi puuta jalostavaa teollisuutta. Metsäteollisuus on ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävimpiä rakentajia. Puun jalostaminen täällä ei ole kuitenkaan itsestään selvää, vaikka raaka-ainetta riittääkin.
Tulevaisuuden työn pysyminen Suomessa on kaikkea muuta kuin varmaa. Digitaalisia liiketoimintoja voi pyörittää kaikkialla siellä, missä tietotekninen verkosto on mahdollisimman tehokas ja luotettava.
Peliyhtiö Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja komeilevat varmasti nytkin tulokuninkaiden listan kärjessä. Numeroiden päivittelyn sijaan pitäisi kuulla heidän viestinsä. Molemmat ovat sanoneet maksavansa mielellään verot Suomeen, koska he ovat saaneet isänmaaltaan niin paljon. He voisivat toimia myös toisin. Kadehtimisen sijaan heitä pitää kunnioittaa.