Pääkirjoitus: Kaikki säästöt eivät ehkä ole säästöjä — Savonlinnan päättäjien kannattaa selvittää, mitä säästöpäätöksistä oikeasti seuraa

Savonlinnan valtuusto päättää maanantaina kaupungin talousarviosta. Sivistyslautakunnan ja teknisen lautakunnan talousarvioesitykset eivät mahtuneet talouskehyksiin, joten kaupunginhallituksen talousarvioesitys sisältää rajuja lisäleikkauksia.

Teknisen lautakunnan on säästettävä yli miljoona euroa ja sivistyslautakunnan yli 600 000 euroa. Kukaan ei tiedä, mistä kaikesta lopulta voidaan leikata ja mitä leikkauksista seuraa.

Hyvä ei ole käsillä nyt.

Tekninen johtaja Kari Tikkanen maalailee kuvia rapistuvista rakennuksista ja sammuvista katulampuista. Sivistystoimenjohtaja Tuija Kauppinen sanoi jo lautakunnan talousarviokokouksessa, että enempää ei voi säästää kuin on jo esitetty säästettävän.

Esitys avustusten leikkaamisesta havainnollistaa tilannetta. Viiden prosentin säästöt tarkoittavat noin 30 000 euron leikkausta sivistyslautakunnan avustuksiin ja toista mokomaa teknisen lautakunnan yksityistieavustuksiin.

Säästösummat ovat häviävän pieniä verrattuna sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun, joka on kaupungin talouden kurimuksen varsinainen syy. Kaupunginhallitus esittää veroprosenttiin 0,5 yksikön korotusta varautuakseen 2,7 miljoonan euron suuruiseen sote-menojen kasvuun. Veroprosentiksi ehdotettu 22,75 olisi yksi maan korkeimmista. Sekään ei ole asukkaille kivaa.

Sivistystoimen avustussäästöt uhkaavat viedä kulttuuri- ja liikuntayhdistyksiltä sekä eri koulutustoimijoilta pois valtionosuuksia ja kaupungin asukkailta paljon mukavaa tekemistä. On esitetty aiheellinen kysymys, säästääkö kaupunki loppujen lopuksi mitään säästäessään avustuksista.

Pitkät etäisyydet ja vesistöisyys selittävät ison osan kaupungin suurista menoista. Ne selittävät myös sen, miksi seudulla tarvitaan keskussairaala huolimatta siitä, että sairaalan pitäminen vähäiselle väkimäärälle on kallista.

Yhdessä Pohjois-Savon kanssa toteutettavan sote-maakuntauudistuksen odotetaan tuovan synergiaa ja auttavan hillitsemään kustannusten kasvua. Synergiat eivät kuitenkaan toteudu hetkessä.

Savonlinnan kaupunki vaatii oikeutetusti saaristokunnan asemaa. Se toisi vuosittain noin kymmenen miljoonan euron korotuksen valtionosuuksiin. Uusia saaristokuntia ei kutienkaan valittane ennen kuin saaristokuntakriteerit on uusittu vuonna 2022.

Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistyminen varmasti tuo seudulle ihan uudenlaista eloa — mutta sen odotetaan tapahtuvan vasta vuonna 2024.

Paljon muutakin hyvää on tulevina vuosina luvassa. Hyvä ei kuitenkaan ole käsillä nyt. Sitä odotellessa voi vain toivoa malttia päättäjille, että eivät odotellessaan kurjistaisi kaupunkilaisten elämää. Tämä toive on kovin vaikea täyttää, kun samalla on pidettävä huoli, että kaupunki ei ajaudu kriisikunnaksi, jonka asioista päättävätkin jo ihan muut.

Silti ei kannata tehdä säästöjä, jotka eivät ole säästöjä.

Jaana Hänninen

jaana.hanninen@ita-savo.fi