Pääkirjoitus: Talvisodan henkeä tarvitaan yhä

Vietämme tänään maamme itsenäisyyden 102-vuotisjuhlapäivää. Viikko sitten lauantaina 30.11. muistelimme talvisodan syttymistä vuonna 1939.

On kulunut 80 vuotta siitä, kun Suomi joutui taisteluun Neuvostoliittoa vastaan. Talvisodan 105 armotonta päivää vaativat valtavan määrän kuolonuhreja niin sotatantereilla kuin kotirintamalla. Suomi piti pintansa, solmi katkeran rauhan mutta säilytti itsenäisyyden.

Suurimmalle osalle suomalaisista 80 vuoden takaiset tapahtumat ovat tuttuja vain historiankirjoista tai perimätietona poisnukkuneilta sukulaisilta. Ymmärrys siitä, mitä miehet ja naiset uhrasivat Suomen käymissä sodissa, jotta nyt voimme elää itsenäisessä kotimaassa, alkaa haalistua.

Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja puolisonsa Jenni Haukion tapa korostaa itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla veteraanien merkitystä on siksi kunnioitettavaa. Mutta vieläkin kunnioitettavampaa on se asenne, jolla hyvin korkeaan ikään ehtineet veteraanit ja lotat kertovat sotavuosistaan. He tekivät sen, mitä isänmaan ja itsenäisyyden puolustaminen vaati — epäilemättä tai kyseenalaistamatta.

He tekivät sen, mitä isänmaan ja itsenäisyyden puolustaminen vaati — epäilemättä tai kyseenalaistamatta.

Talvisota kertoo myös meistä suomalaisista paljon. Vuoden 1918 tapahtumien jälkeen kansakunta lähti yksituumaisena rakentamaan hyvinvointia, ja sodan syttyessä yhteinen päämäärä löytyi myös isänmaan puolustamisesta. Syntyi talvisodan henki, mitä kansainvälisissäkin arvioissa pidetään suoranaisena ihmeenä.

Edeltävien sukupolvien uhraukset ovat olleet edellytys sille, että tänä päivänä voimme elää monella tavalla mallikelpoisessa maassa mitattiinpa sitten onnellisuutta, puhdasta ilmaa tai lasten hyvinvointia.

Muuttuva maailma ja yhteiskunta luovat jatkuvasti uusia haasteita, joiden ratkaisemiseksi toivoisi edelleen löytyvän talvisodan henkeä, jotta myös tulevat sukupolvet saavat perintönä hyvän isänmaan.

jaana.rautio-teijonmaa@ita-savo.fi