Pääkirjoitus: Suomenlahden muovitalkoiden tarkoitus oli herättää roskaajat ajattelemaan

Suomenlahden etelä-ja pohjoisrannoilla pidettiin viikonlopun aikana muovijätteiden keräämistalkoita. Talkoolaisia hääri Helsingin, Turun ja Tallinnan rannoilla, ja tempauksesta uutisoitiin Suomenlahden molemmin puolin. Keräystalkoot eivät maailman merien muoviongelmia ratkaise, mutta symbolista merkitystä niillä on.
Jotain täytyy nimittäin tehdä. Ellen MacArthur -säätiö ja maailman talousfoorumi ennustivat pari vuotta sitten, että vuonna 2050 maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa. Kannattaa miettiä, mitä tuo ennuste tarkoittaa käytännössä ja myös sitä, että tuo kauhukuva on toteutumassa 30 vuoden kuluttua.
Muovin haitallisuus luonnossa on kiistatonta. Meressä muovi päätyy kalojen ja lintujen elimistöön. Lopulta muovi palaa kalojen kautta ihmisten ruokapöytiin.
Suurin osa maailman merien muovista tulee Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Thaimaasta. Silti täällä pohjoisessa ei voi voida jäädä odottamaan Aasian suunnan ryhtiliikettä. Itämeri on nimittäin kovin sairas, mikä näkyy meren eliöstössä ja myös sen muissa arvoissa.
EU on tehnyt jo omia rajoituspäätöksiään mikromuovin käytössä. Niitä poliitikoilta pitää vaatiakin.
Tavallisen kansalaisen vastuuna on hoitaa jätteet niille kuuluviin paikkoihin. Viikonlopun siivoustalkoita ei olisi tarvinnut järjestää, jos kaikki meren äärellä vaikuttavat yritykset, yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset kunnioittaisivat ympäristöä sen likaamisen sijaan. Uutiskuvien perusteella tähän on vielä kovin pitkä matka.