Pääkirjoitus: Sotessa katse pitkälle tulevaisuuteen — Etelä-Savon maakunta-sote olisi vain välivaihe, johon Savonlinnan ei kannata lähteä mukaan

Savonlinnan päättäjät ovat tulevana maanantaina tiukan paikan edessä. Sen lisäksi, että heidän on seminaarissaan löydettävä keinot saada tulevina vuosina kaupungin talous tasapainoon, on heidän myös annettava sosiaali- ja terveysministeriölle lausunto siitä, mikä on Savonlinnan sote-suunta — Etelä-Savo vai Pohjois-Savo.

Näkemystä päätöksentekoonsa päättäjät ovat hakeneet muun muassa kuntalaiskyselyllä, jonka lopputulos oli selvääkin selvempi. 341 vastauksesta lähes 280 kannatti sote-suunnaksi Pohjois-Savoa.

Sosterin muista jäsenkunnista Enonkoski ja Rantasalmi ovat jo tehneet jämäkät päätöksensä Pohjois-Savon soten puolesta. Savonlinnassa asia on pitkittynyt, mikä on herättänyt hämmentyneitä kysymyksiä.

Asiat ja päätöksenteko eivät ole ainoa helppoja, mutta niitä helpottaakseen poliitikot voivat kysyä itseltään, mitä ovat äänestäjilleen luvanneet. Kuuluuko lupauksiin palvelujen säilyttäminen hyvänä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen pitäminen oikeudenmukaisella tasolla muuhun maahan nähden. Kuuluuko lupauksiin kehittää Savonlinnaa elinvoimaisemmaksi ja vetovoimaisemmaksi niin, että alueella on hyvä ja turvallista kaikkein elää ja asua. Savonlinnan keskussairaalan palvelujen kutistuminen ei edesauttaisi kumpaakaan lupausta.

Selvääkin selvemmäksi on myös tullut se, ettei Savonlinnan Sosteri ja Mikkelin Essote löydä yhteistä näkemystä siitä, kuinka Savonlinnan keskussairaalan tulevaisuus voidaan turvata. Viimeisimmät kaupunkien väliset neuvottelutkin tuntuivat vain herättävän suurta huvittuneisuutta mikkeliläisten keskuudessa, jos on uskominen sikäläiseen julkiseen kommentointiin.

Savonlinnan päättäjien olisi hyvä pohtia myös pidemmälle tulevaisuuteen. Ensi vuoden alusta Etelä-Savo kutistuu entisestään, kun Heinäveden ja Joroisten kunnat siirtyvät toisiin maakuntiin — Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon. Sen lisäksi maakunnan väki vähenee ja vanhenee vääjäämättä, joten millainen Etelä-Savon kantokyky olisi edes ylläpitää tulevaisuudessa kahta keskussairaalaa maakunnassa. Mikä olisi Savonlinnan keskussairaalan kohtalo silloin, kun Etelä-Savon sote-maakunnalta loppuvat rahat?

Etelä-Savon maakunta-sote olisi siis vain välivaihe, johon Savonlinnan ei kannata lähteä mukaan.

Olipa Savonlinnan sote-suunta mikä hyvänsä, on uuteenkin lakiin saatava kirjaus Savonlinnan keskussairaalan säilymisestä. Tarvitaan myös hallitusohjelmassa luvattu erillisratkaisu keskittämisasetukseen, jotta Savonlinnassa voidaan jatkaa leikkaustoimintaa nykyiseen malliin.

jaana.rautio-teijonmaa@ita-savo.fi