Pääkirjoitus: Liikenteessä tarvitaan malttia jatkossakin

Uusi tieliikennelaki tuo kesällä tullessaan liikennemerkin, joka osoittaa tieosuudella tai kaistalla ajettavan vähimmäisnopeuden. Liian hitaasti ajavaa voi poliisi rangaista sadan euron virhemaksulla.

Moni rattiraivoon taipuvainen tai muuten kärsimätön ihminen on jo ilahtunut kuvitellen, että kohta kukaan ei enää 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella köröttele seitsemääkymppiä.

Turhaan ilahtuivat. Väylävirastosta kerrotaan, että vähimmäisnopeusmerkin käyttötarkoitus on julkisuudessa pahasti hämärtynyt. Juuri väylävirasto ohjeistaa aikanaan ely-keskuksia merkin käytössä.

Merkki ei ole tarkoitettu tavallisille maanteille. Se on keino rajoittaa hitaiden ajoneuvojen, kuten traktoreiden tai mopoautojen liikennöintiä tietyissä tilanteissa – ja silloin hitaille ajoneuvoille pitää olla tarjolla jokin toinen reitti.

Vähimmäisnopeudelle löytynee käyttöä lähinnä pääkaupunkiseudun monikaistaisilla kehäteillä, joissa hitaiden ajoneuvojen ajoa voidaan yhdellä kaistalla rajoittaa.

Vähimmäisnopeusmerkki ei koskaan pakota ajamaan suurinta sallittua nopeutta. Jos merkki olisi esimerkiksi 80 kilometrin rajoitusalueella, vähimmäisnopeus voisi monikaistaisen tien yhdellä kaistalla olla korkeintaan 60 kilometriä tunnissa.

Kannattaa siis suhtautua jatkossakin kärsivällisesti edellä körötteleviin. Hermostumisesta pahiten kärsii hermostuja itse.

Sopivaa ohituspaikkaa odotellessa voi vaikka laskeskella, kuinka vähän aikaa loppujen lopuksi menettää ajellessaan hetken vähän hitaammin.

Nykyisenkin lain mukaan muuta liikennettä olennaisesti hitaammin ajavan pitää tarvittaessa väistää tiensivuun. Harva henkilöauto kuitenkaan ajaa niin paljon hitaammin, että laki velvoittaisi väistämään.

Silti hitaasti ajavan kannattanee omia hermojaan ajatellen joskus väistää toviksi bussipysäkille, jos letkaa alkaa kertyä perään.