Pääkirjoitus: Pekka Haaviston valinta herättää myös kysymyksiä

Pekka Haaviston valinta vihreiden pätkäpuheenjohtaksi oli odotettu. Sen sijaan täydellinen ylivoima oli yllätys. Haavistoa äänesti puheenjohtajaksi 40 puoluevaltuutettua. Vastaehdokkaana ollut Outi Alanko-Kahiluoto sai yhden vaivaisen äänen.

Haavistossa vihreät näkivät ja saivat luotettavan sekä kokeneen johtajan eduskuntavaalikampanjan kärkeen. Alanko-Kahiluodossa ei sen sijaan nähty edes potentiaalia.

Vaalitulos on vihreiden kannalta toisaalta hyvä mutta toisaalta kysymyksiä herättävä. Haavisto sai aikaan omanlaisensa ilmiön vuoden 2012 presidentinvaaleissa, jolloin miljoona suomalaista äänesti häntä presidentiksi. Tuolloin Haaviston numeron piirsi moni äänestäjä, jolle vihreät ei ole luonteva puolue. Kuusi vuotta myöhemmin presidentinvaaleissa Haavisto-ilmiö oli laimentunut.

Haavisto on sivistynyt ja diplomaattinen poliitikko, joka pärjää television suorissa väittelyissä asiaosaamisellaan ja asiallisuudellaan. Siksi vihreiden kannatuksen syöksy saattaa jo seuraavassa mittauksessa olla taittunut.

Haaviston valinta kertoo kuitenkin jotain myös vihreiden kyvyttömyydestä antaa tilaa uusille kasvoille. Touko Aalto oli tuore valinta puheenjohtajaksi, mutta sairaus vei häneltä mahdollisuuden onnistua. Vihreiden vahva vaikuttaja Osmo Soininvaara sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”vihreissä on paljon kykyjä, joita voitaisiin lainata muillekin puolueille”.

Vai pitäisikö puolueessa miettiä, miten kyvyistä saataisiin kasvatettua varteenotettavia vastuunkantajia?