Pääkirjoitus: Kaivos ei olisi vain yhden kunnan asia — Mielikuvat ovat tärkeitä muun muassa matkailuelinkeinolle eikä niitä paikata ympäristövakuuksilla

Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) aikoo tuoda ensi vuonna eduskuntakäsittelyyn kaivoslain muutoksen. Kulmuni kertoi hiljattain Parikkalassa käydessään haluavansa lakiin selvän kirjauksen siitä, että kunnalla on valta päättää, käynnistyykö sen alueella kaivostoiminta.

Kunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ei riitä. Kaivoksen perustamisessa pitäisi olla puhevaltaa vähintäänkin saman vesistöalueen kunnilla.

Savonlinnan kaupunki vetosi vuosi sitten, että Heinävedelle ei perustettaisi grafiittikaivosta. Vaikka kaivosyhtiö tekisi suojaustoimet parhaalla mahdollisella tavalla, niin entäs sitten, jos rikastusprosessissa vapautuva rikki yhdistyy veteen ja rikkihappoa lurahtaa Saimaaseen?

Nyt Heinäveden kaivos on rikastus- ja akkutestivaiheessa, jonka tuloksista riippuu, alkaako kaivostoimintaan tähtäävä hanke.

Savonlinnan kaupunki puolestaan tekee lähivuosina miljoonilla euroilla pohjavedenottamoita, joista saa vettä juotavaksi järviveden sijaan. Nykyisin Savonlinnan vesijohtovesi tulee 90-prosenttisesti Saimaan pintavedestä.

Savonlinnan pohjavedenottamot ovat olleet suunnitteilla pitempään kuin Heinäveden kaivos tai Kuopion sellutehdas. Varajärjestelmää tarvitaan esimerkiksi Saimaan öljyvahingon varalta.

Kaivos kuitenkin olisi eri asia kuin satunnainen öljyvahinko. Kaivos heikentäisi jo olemassaolollaan Savonlinnan ja koko Saimaan imagoa. Mielikuvat ovat tärkeitä muun muassa matkailuelinkeinolle eikä niitä paikata ympäristövakuuksilla. Katastrofaalista olisi, jos järvivesi todella pilaantuisi.

Monet matkailijat ihmettelevät sitä, että vettä ainakin periaatteessa voi juoda suoraan Saimaasta. Tosin useimmat jättävät varmuuden vuoksi juomatta, mutta mielikuva puhtaasta vedestä on perusteltu ja vahva.

Kommentoidut