Pääkirjoitus: Saimaa-ilmiö on yhteinen ponnistus

Eilen tiistaina Savonlinnassa järjestettiin Saimaa-ilmiön rengasmatkan neljäs tilaisuus. Linja-autoaseman sisäpihalle oli saapunut noin 350 henkilöä kuuntelemaan Sari Kaasista, Saimi Hoyeria ja Jani Halmetta siitä, mistä Itä-Suomen kulttuuripääkaupunkihanke 2026 eli Saimaa-ilmiöstä on kysymys.

Kuulijoille ei voinut jäädä epäselväksi se, millainen mahdollisuus Saimaan vesistö, sitä ympäröivät kunnat ja kaupungit sekä niissä elävät ihmiset ovat koko Itä-Suomelle.

Ruikuttamisen ja anelemisen sijaan koko Saimaan alueella on alettava yhteistyöhön, jonka ainoa päämäärä on saada Itä-Suomi nousuun ja tietoisuus Saimaan alueen ainutlaatuisuudesta leviämään kansainvälisesti. Kirsikkana kakun päällä olisi valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026.

Epäselväksi kuuntelijoille ei jäänyt myöskään se, että yksikään Saimaan alueen kaupungeista; Savonlinna, Mikkeli, Lappeenranta, Joensuu tai Kuopio, ei yksin kykene saamaan aikaan sellaista kehitystä, joka kestää ja kasvaa pitkälle tulevaisuuteen. Itä-Suomelle tyypilliset ongelmat ovat yhteisiä, mutta niin ovat myös niiden ratkaisut.

Hyvää Itä-Suomen kulttuuripääkaupunkihankkeessa on se, että se korostaa aitoutta, Saimaan rannoille tyypillistä elämäntyyliä, joka pitää sisällään koko elämän kirjon.

Sinfoniakonsertin tai taidenäyttelyn lisäksi yhtä lailla kulttuuria ovat nuotanveto, marjastus, kädentaidot, kylien kesätapahtumat tai Puruveden ympäri pyöräily.

Saimaa-ilmiön onnistumisessa on paljolti kysymys siitä, arvostammeko itse sitä, mitä meillä täällä on. Sari Kaasisen sanoin: "Tämä (Saimaa-ilmiö) on tehty meille kaikille tuomaan yhteistä hyvää". Lauseeseen voinee lisätä myös Nälkämaan laulun viimeisen lauseen: "Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhön merten taa!".