Pääkirjoitus: Elinluovutuksiin sisältyvä potentiaali olisi saatavissa käyttöön avoimuudella ja keskustelulla

Kuollut voi elimillään vielä pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen ja antaa mahdollisuuden uuteen elämään. Suomessa tehtiin viime vuonna lähes 400 elinsiirtoa, mutta saman verran potilaita on koko ajan siirtojonossa. Kaikkia potilaita ei ehditä auttaa, vaan 5–10 prosenttia heistä kuolee vuosittain.

Siirtoelinten puute on sikäli hämmästyttävää, että jopa 85 prosenttia suomalaisista on valmis luovuttamaan elimensä kuoleman jälkeen ja vain noin kahdeksan prosenttia on sitä vastaan. Luvut ovat peräisin Maksa- ja munuaisliiton tuoreesta tutkimuksesta.

Vuosikymmenen alussa tehdyn lainmuutoksen ansiosta kaikki suomalaiset ovat periaatteessa luovuttajia. Jos vainaja ei elinaikanaan ole ilmoittanut vastustavansa luovutusta, voidaan hänen elimiään ja kudoksiaan irrottaa toisen ihmisen hoitoa varten.

Vainajan tahdon tiedusteleminen kuitenkin hidastaa elinluovutusta ja on omaisille kiusallista surun hetkellä. Tutkimuksesta ilmeni, että vain neljännes omaisista tietää ja vajaa puolet arvelee tietävänsä läheisensä tahdon. Tietoisuus on viime vuosina vähentynyt.

Elinluovutuskortin allekirjoittaminen nopeuttaisi ja helpottaisi prosessia merkittävästi. Suomalaisista kuitenkin vain 24 prosenttia on hankkinut tällaisen kortin. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet, 95 prosenttia, tiesivät silti, mistä elinluovutuskortissa on kysymys.

Tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että elinluovutuksista pitäisi puhua enemmän. Oman kuoleman pohtiminen, varsinkin nuorella iällä, on vaikea asia, mutta tällaista mahdollisuutta auttaa muita ihmisiä selviämään ei pitäisi jättää käyttämättä häveliäisyyden tai arkuuden takia.

Markku Kumpunen

markku.kumpunen@kaakonviestinta.fi