Pääkirjoitus: Savonlinnan päättäjiä ei käy kateeksi

Savonlinnan kaupunginvaltuutetut ovat kovan paikan edessä talousarvioseminaarissaan ensi maanantaina.

Kaupunginjohtaja Janne Laineen eilen keskiviikkona esittelemä talousarvio ensi vuodelle ja taloussuunnitelmaesitys vuodelle 2022 on karua luettavaa. Siksi valtuutetut joutuvat käymään tiukan, mutta toivottavasti asiallisen, arvokeskustelun siitä, karsitaanko palveluja vielä enemmän kuin niitä lautakuntien tiukoissa talousarvioesityksissä on jo karsittu.

Toinen vaihtoehto on kunnallisveroprosentin korottaminen, mikä on aina huono vaihtoehto etenkin kaupungin imagolle. Kaupunginjohtaja Laine ei korotusta esitä, mutta sanoo korotustarpeen olevan ilman lisäsäästöjä jopa 1— 1,5 prosenttia. Kaupungin nykyinen veroprosentti on 22,25.

Kaupungin sivistys- ja vapaa-ajanpalveluista pitäisi löytää miljoonan euron lisäsäästöt ja teknisistä palveluista 1,3 miljoonan lisäsäästöt, jotta talousarviot mahtuisivat niille annettuihin raameihin. Sellaiset säästöt tuntuisivat väistämättä kuntalaispalveluissa. Mahdollisia lisäleikkauksia esittäessään valtuutettujen tulisi myös kyetä arvioimaan niiden vaikutukset oikeudenmukaisesti kuntalaisiin.

Tiedossa myös on, että koulujen talousarvioesitys on jo nyt tikistetty niin pieneen kuin se opetussuunnitelmaa noudattaen on mahdollista. Talousarviossa koululuokkien jakotunteja esitetään vähennettäväksi eli luokkia voi aiempaa harvemmin jakaa pienempiin ryhmiin. Lisäksi koululaisten kuljettaminen linja-autolla erilaisiin tapahtumiin loppuisi.

Teknisellä puolella 1,3 miljoonan euron suuruinen raamin ylitys johtuu sähkön, lämmön ja polttoaineen sekä erilaisten kunnossapito- ja asiantuntijapalvelujen hinnankorotuksista. Voiko kaupunki sopimuksiaan rikkomatta säästää enempää kuin lautakunta on jo tehnyt?

Savonlinnan on tehtävä tulevina vuosina noin 10 miljoonan euron ylijäämiset tilinpäätökset kattaakseen aikaisempien vuosien alijäämät. Jos tässä ei onnistuta, ajautuu kaupunki kriisikunnaksi ja säästöpäätökset tulee tekemään ulkopuoliset tahot.

Talousvaikeuksiensa kanssa kamppailevalla kaupungilla on kuitenkin suuria odotuksia elinkeinoelämän virkistymiseen. Odotukset kohdistuvat etenkin Parikkalan rajanylityspaikan luvattuun avautumiseen sekä koelaboratorioiden myötävaikutuksella avautuviin liiketoimintamahdollisuuksiin elektroniikkateollisuudessa, puurakentamisessa ja puiden kasvullisessa lisäämisessä. Myös kulttuuripääkaupunkihakemuksen uskotaan tuovan lisää vireyttä kaupunkiin.

Päättäjiä ei käy kateeksi. Puun ja kuoren välissä olevien valtuutettujen pitää vielä muistaa sekin, että kaupungin ei kannata säästää itseään kuoliaaksi, jos toisaalla halutaan lisää vireyttä ja elinvoimaisuutta.

Olisiko siksi hyvä käyttää molempia keinoja, säästämistä ja veronkorotusta, jolla voitaisiin myös varmistaa, että päätöksenteko pysyy omissa käsissä.

jaana.rautio-teijonmaa@ita-savo.fi