Pääkirjoitus: Hyvä hoiva on enemmän kuin hoitajamitoitus

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan on kirjattu merkittäviä parannuksia vanhusten hoivaan. Se on hyvä asia. Osa hoivaa käsittelevistä kirjauksista on tosin hyvin yleisluontoisia. Siksi hallitusohjelman konkretisoiminen onkin haastavampaa.
Yhdeksi ongelmaksi näyttää muodostuvan kirjaus hoitajamitoituksesta, josta hallitusohjelmaan on linjattu vähimmäisvaatimus 0,7 hoitajasta asukasta kohti ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskelmien mukaan tähän pääsemiseksi tarvittaisiin hoitajien palkkoihin lisärahaa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitusohjelma lupaa mitoitukseen 70 miljoonaa vuodessa. Ei ihme, ettei kunnissa asiasta innostuta, koska kunnat ja kuntayhtymät kantavat lopulta vastuun hoidon järjestämisestä ja rahoittamisesta.
Lisäksi asiantuntijat varoittelevat, että pelkkä ympärivuorokautisen hoivan lakisääteinen mitoittaminen voi vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi kotihoidon resursseihin. Parannus jossakin voi muuttua heikennykseksi toisaalla.
Vanhusten hoidon tila on ajautunut valitettavan heikoksi. Viimeisen vuoden aikana noussut kohu surkeista hoitopaikoista ja viranomaisten puuttuminen epäkohtiin oli tarvittava herätys. Se myös käynnisti keskustelun, mihin hyvinvointivaltio on ajautumassa
Olennaista olisi nyt löytää keinot hoivan tason nostamiseen. Hoitoa tarvitsevat eivät ole kiinnostuneita lakiin säädettävistä desimaaleista. Heille paljon tärkeämpää on se, että hoitoa saa riittävästi ja että vanhuuden voi elää turvallisesti. Siitä tavoitteesta hallitusohjelmakin lähtee.