Pääkirjoitus: Ennusteiden suuri poikkeavuus toisistaan hämmentää hiilinieluista ja hakkuista käytävää keskustelua

Metsien muodostama hiilinielu on yksi Suomen ilmastopolitiikan peruspilareista. Mitä suurempi hiilidioksidia sitova metsäala eli hiilinielu on, sitä helpompi Suomen on saavuttaa ne ilmastotavoitteet, joihin olemme kansainvälisesti sitoutuneet.

Hiilinielujen määrää ja kehitystä arvioitaessa näkemykset törmäävät kovasti vastakkain. Kysymys on siitä, miten paljon metsiä voidaan hakata, jotta ne vielä säilyttävät kykynsä sitoa hiilidioksidia nykyisessä määrin. Luonnonvarakeskuksen mukaan puuta kaadetaan nyt noin 70 miljoonaa kuutiota vuosittain. Metsäteollisuuden investointien takia hakkuut voivat lisääntyä selvästi. Ilmastotutkijoiden mielestä hakkuita ei pitäisi lisätä vaan päinvastoin vähentää.

Viranomaisten, poliitikkojen ja kansalaistenkin olisi pystyttävä määrittämään kantansa hakkuisiin ja ilmastopolitiikkaan. Tehtävää vaikeuttaa ja tilannetta hämmentää se, että ennusteet hiilinielujen kehittymisestä poikkeavat valtavasti toisistaan. Näyttää siltä, että kullekin näkemykselle on löydettävissä sitä puoltava tutkimus. Suomen ilmastopaneelin mukaan erot ennusteissa ovat niin suuria, että ääripäiden väliin mahtuvat Suomen nykyiset fossiilisten polttoaineiden päästöt.

Ennusteet ulottuvat vuosikymmenien päähän, joten on ymmärrettävää, että epävarmuustekijöitä on paljon aina metsänkasvusta alkaen. Ilmastotavoitteiden ja niiden vaatimien poliittisten päätösten takia olisi kuitenkin suotavaa, että hiilinielujen kehittymiseen löydettäisiin osapuolten kesken yhteinen linja. Se olisi kaikkien etu ja lisäisi uskottavuutta Suomen ilmastopolitiikkaan myös kansainvälisillä foorumeilla.

Markku Kumpunen

markku.kumpunen@kaakonviestinta.fi