Pääkirjoitus: Toivottavasti kirurgian työnjako onnistuu

Kirurgian työnjako vaatii joka tapauksessa paljon yhteisiä ponnisteluja. Palvelujen laatu on säilytettävä korkeana, jotta leikkauspotilaatkin mieluummin valitsevat oman maakunnan sairaalan kuin naapurin.

Essoten ja Sosterin hallitukset yrittävät tiistaina löytää ratkaisun Savonlinnan ja Mikkelin sairaaloitten kirurgian työnjakoon.

Essoten luottamushenkilöjohto on vahvasti kyseenalaistanut viimekuisen linjauksen tekonivelleikkausten keskittämisestä Savonlinnaan.

Jos työnjakoa ei tehdä, asetuksen säätämät leikkaukset menevät naapurimaakuntiin.

Työnjaon tarkoituksena on täyttää jommassa kummassa sairaalassa keskittämisasetuksen erilaisille leikkauksille asettamat minimimäärät.

Maaliskuun linjaus tarkoittaa 420 leikkauksen siirtymistä Savonlinnasta Mikkeliin ja saman verran toiseen suuntaan.

Leikkausmäärien myötä molemmissa sairaaloissa säilyy ympärivuorokautinen päivystys, mikä on todettu välttämättömäksi jo pitkien etäisyyksien takia.

Mikkeliin on joka tapauksessa järkevää keskittää haastavimmat, mahdollisesti tehohoitoa edellyttävät leikkaukset—samoin jo päivystysasetuksen perusteella puolet Savonlinnan päivystysleikkauksista, noin 200.

Savonlinnassa on ajateltu tehdä suurin keskitettävien leikkausten ryhmä eli 600 tekonivelleikkausta. Toiseksi suurin ryhmä, noin 300 rintarauhasleikkausta tehtäisiin viimekuisen suunnitelman mukaan Mikkelissä.

Tiistaina siis pyöritellään taas numeroita eri asentoihin siten, että leikkausvolyymit molemmissa sairaaloissa pysyvät samana. Toivottavasti siinä onnistutaan.

Jos työnjakoa ei tehdä, asetuksen säätämät leikkaukset menevät naapurimaakuntiin. Etelä-Savoon ei jää tekijöitä lopuillekaan leikkauksille, ja sairaalat kurjistuvat.

Kirurgian työnjako vaatii joka tapauksessa paljon yhteisiä ponnisteluja.

Palvelujen laatu on säilytettävä korkeana, jotta leikkauspotilaatkin mieluummin valitsevat oman maakunnan sairaalan kuin naapurin.