Pääkirjoitus: Pidetään huoli lapsistamme

Vuoden eteläsavolaiseksi psykologiksi Savonlinnasta valitulla Teija Paanasella oli huolestuttavaa (Itä-Savo 28.10.) kerrottavaa lasten ja nuorten psyykkisestä hyvinvoinnista.

Savonlinnan koulupsykologina kymmenen vuoden ajan toiminut Paananen kertoo, että jo nuoremmillakin lapsilla on psyykkistä oireilua ja mielenterveyden haasteita. Siitä kertoo myös se, että lähetteiden määrä lasten- ja nuorisopsykiatrian puolelle on vuosien aikana moninkertaistunut.

Suunta on hälyttävä, mutta ei lohduton, jos lääkkeet suunnan muuttamiseksi ovat niin yksinkertaisia kuin Paananen esittää.

Lapsi tarvitsee välittämistä ja turvallisen perusarjen. Yhdessäoloa vanhempiensa kanssa, kiinnostusta hänen asioihinsa, yhteisiä ruokailuja, riittävästi unta eli normaaleja perheen ja arjen asioita, joista syntyy turvallisuuden tunne.

Korona-aikana vanhempien jaksamista on koeteltu monella tavalla. Huoli toimeentulosta, työpaikasta, terveydestä tai jopa siitä, riittävätkö rahat ruokaan saattavat alkaa näkyä perheen arjessa. Vaikka yhteiskunta tarjoaa perheille erilaista tukea, löytyisikö vanhemmille tukea myös isovanhemmista, naapureista ja muista ystävistä.

Sillä, kuinka vanhemmat jaksavat arjessa, on vaikutusta siihen, kuinka lapsi ja nuori jaksaa. Huolestuttavinta on, jos lapsen maailmankuva ja itsetunto muovautuu sosiaalisen median avulla.

Koulupsykologien huoli sote-uudistuksesta on myös syytä ottaa vakavasti. Jos koulupsykologien ja -kuraattorien toimintapisteet siirtyvät uudistuksessa terveyskeskuksiin, merkitsisi se lasten ja nuorten palvelujen heikentämistä merkittävästi. Pahimmillaan lapsen ja nuoren arjesta vietäisiin se viimeinenkin välittävä aikuinen, johon on voinut turvautua, kun on paha olla tai muuten halu jutella.