Pääkirjoitus: Hyvä vai paha kaivosteollisuus

Malminetsintäyhtiöt ovat viimeisen puolen vuoden aikana aktivoineet toimintaansa niin Etelä-Savossa kuin nyt myös Enonkosken ja Savonlinnan seudulla.

Viimeisimpänä malminetsintäyhtiö FinnAust Mining jätti Tukesille kaksi varausilmoitusta Enonkosken vanhojen Laukunkankaan kaivosalueiden tuntumasta.

Yhtiön tarkoituksena on tutkia Outokumpu Oy:n alueelta 1970- ja 1980-luvuilla ottamat näytteet ja tehdä sen jälkeen päätöksiä uusien malminetsintälupien hakemisesta. Varauksilla FinnAust Mining varaa itselleen etuoikeuden hakea alueelle malminetsintälupaa.

Malminetsintäyhtiöiden lisääntynyt kiinnostus on herättänyt hämmennystä ja epätietoisuutta siitä, mitä malminetsintäluvat tarkoittavat ja missä tilanteessa ne johtavat kaivosten perustamiseen.

Samalla mielikuvaan sekoittuvat entisen Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristökatastrofit ja kaivosteollisuuden muutoinkin heikko imago vastuukysymyksissä.

Yhtälö on vaikea, sillä samaan aikaan, kun seudulle kaivataan uutta työtä, toimeliaisuutta ja veroeuroja palvelujen ylläpitämiseen, tietoisuus luontoarvojen merkityksestä ihmiselle on juuri nyt ehkä suurempi kuin koskaan. Mielenkiinto uusiutuvaan energiaan, kuten aurinkoenergiaan myös kasvaa, ja sen tuottamiseen tarvitaan juuri niitä mineraaleja, joita nyt pitkälti etsitään.

Aalto-yliopiston metallurgian apulaisprofessori Mari Lundström muistutti Ylen ohjelmassa, että sellaista yhtälöä ei ole olemassa, että käytät kännykkää tai tablettia, mutta et kannata niihin tarvittavaa kaivostoimintaa. Lundströmin mukaan muun muassa oma litiumtuotanto on myös globaalia vastuunkantoa.

Huoli Saimaan vesistön, pohjavesien ja ilman puhtaudesta sekä luonnon turmelemattomuudesta ovat kuitenkin arvoja, joita ei voi vaarantaa missään olosuhteissa.

Kaivosteollisuuden tulevaisuus ja imago määriteltäneen pitkälti sen mukaan, kuinka se kantaa yhteiskunnalliset vastuunsa, kuuntelee paikallisia ihmisiä ja toimii avoimesti.