Pääkirjoitus: Itsemurhien ehkäisyssä hoitoon pääsy ratkaisevaa

Joka vuosi useampi sata suomalaista päätyy tekemään itsemurhan. Suomessa on perinteisesti kukoistanut ankara pärjäämisen kulttuuri, eikä ole ollut sosiaalisesti helppoa kertoa, että omat voimavarat ovat huvenneet. Oirehtimiseen ei ole välttämättä osattu hakea tukea ja vielä pahempaa: tukea ei edelleenkään aina saa, kun sitä tarvitsee.

Itsemurhien määrät ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä, mistä osin on kiittäminen masennuksen hoidon kehittymistä. Myös kouluissa on tunnistettu nuorten mielenterveyteen ja tunnetaitoihin panostamisen tärkeys. Silti liian moni nuori jää ilman tukea ja kannustusta. Jokaisessa kodissa eivät siihen voimavarat riitä, ja silloin yhteisön on kannateltava nuorta.

Yhteiskunnan vaatimukset elävät jatkuvasti. Työn kuormittavuus ja tarve oppia jatkuvasti uutta koettelevat mielenterveyttä. Pärjäämisen kriteerit ahdistavat monia. Tilastojen valossa alle 30-vuotiaissa on eniten niitä, jotka olevansa psyykkisesti merkittävästi kuormittuneita.

Kenellä tahansa voi tulla elämässä eteen tilanne, jolloin arki ei kanna. Tutkimusten mukaan myönteinen vuorovaikutus lapsuudessa, perheen ja ystävien tuki sekä itseluottamus suojaavat mielenterveyttä halki elämän. Vastaavasti kaltoinkohtelu, vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat ja yksinäisyys altistavat mielenterveysongelmille. Nyt, kun ihmiset ovat joutuneet viettämään aikaa eristyksissä muista, riskit kokea yksinäisyyttä ovat saattaneet kasvaa.

On äärimmäisen tärkeää, että mielenterveystyö on helposti saavutettavissa ja vaikuttavaa. Lääkehoito yksin ei ratkaise mielenterveysongelmia, vaan usein rinnalle tarvitaan pitkäaikaisia terapiamuotoja. Resurssit tulisi mitoittaa tarpeen mukaan.

heidi.ekdahl@kaakonviestinta.fi

Kommentoidut