Pääkirjoitus: Ulkopolitiikan pitää olla selkeää kaikkiin suuntiin

Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Perustuslain kirjaus on varsin selkeä. Ulkopolitiikan johtaminen on annettu presidentille.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää kirjauksesta tiukasti kiinni. Hän oli selvästi harmistunut, kun pääministeri Sanna Marin (sd.) kommentoi Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin pidätystä keskustelematta ensin presidentin kanssa. Niinistö huomautti lähtevänsä omassa toiminnassaan perustuslain määrittämästä tavasta.

Onko naapurivaltion oppositiojohtajan kyseenalaisen pidätyksen kommentointi Twitterissä pääministeriltä iso ulkopoliittinen ulostulo? Siksi on, että kyseessä on juuri Venäjä, jonka suuntaan tehtävässä ulkopolitiikassa Suomi on kuin nuorallakävelijä: pudota ei saa, mutta liian nopeastikaan ei voi edetä.

Toisaalta Marinin kommentti ei sisällöltään ollut ristiriidassa Suomen linjan kanssa. Sosiaalisessa mediassa monet huippupoliitikot kommentoivat nopeasti, jolloin protokollat saattavat unohtua. Tuoreena esimerkkinä tästä on muuan amerikkalainen ex-vallankäyttäjä.

Suomalaisen ulkopolitiikan tekemistä ei voi verrata esimerkiksi keskieurooppalaisiin valtioihin. Meillä on historiamme nykyisen Venäjän kanssa. Meillä on myös tulevaisuutemme Venäjän naapurina.

Venäjä on taitava haistelemaan ja hyödyntämään muiden maiden sisäisiä ongelmia. Kremlissä iloitaan Amerikan hajaannuksesta ja eripuraisesta Euroopan unionista. Kun vastavoima on heikko, Venäjä on voimiensa tunnossa.

Suomen kannattaakin pitää ulkopoliittiset rivit suorina. Valtionjohdon pitää käydä omat keskustelunsa toimintalinjoista, ettei niihin jää epäselvyyksiä. Suomalaisen ulkopolitiikan pitää olla selkeää maan sisältä katsottuna, mutta erikoisen yksituumaista idästä kiikaroituna.

Uusimmat uutiset

Kommentoidut