Pääkirjoitus: Norppien apukinokset eivät ole humpuukia

Yhdeksän kuuttia kymmenestä on vähälumisina talvina syntynyt kolattuihin kinoksiin. Joka vuosi vapaaehtoisilla lumitöillä on Saimaalla pelastettu noin 14 kuuttia kuolemalta.

Kinosten kolaaminen Saimaan rannoille norppien pesimäpaikoiksi ei ole hupsun hommaa. Sen ovat todistaneet neljän edellistalven tulokset.

Apukinoksilla on turvattu norppakannan kasvu kehnoinakin lumitalvina. Joka vuosi vapaaehtoisilla lumitöillä on Saimaalla pelastettu noin 14 kuuttia kuolemalta.

Saimaannorppa tarvitsee pesänrakennukseen kestävää jäätä ja lumipyryjen nietostamaa hankea.

Tällä vuosikymmenellä eivät norpat ole saaneet Saimaalla yhtenäkään vuonna ihanteellisia pesimäoloja. Saimaa on jäätynyt vasta vuodenvaihteen tienoilla tai tammikuulla. 1980- ja 1990-luvuilla leutoja talvia oli vain kerran vuosikymmenessä.

Viime kevät oli norpilla kuitenkin ennätyksellisen hyvä pesimävuosi. Kuutteja syntyi 87.

Metsähallituksen norppatutkijoiden mukaan kiitos tästä kuuluu kattaville verkkokalastuksen rajoitusalueille sekä vapaaehtoisille apukinosten kolaajille.

Yhdeksän kuuttia kymmenestä on vähälumisina talvina syntynyt kolattuihin kinoksiin.

Jos norppa joutuu synnyttämään jäälle, menehtyy joka kolmas kuutti suojan puutteessa.

Parinsadan vapaaehtoisen kola-armeija on jälleen valmiina auttamaan norppaemoja.

Apukinosten ansiosta pesäkuolleisuus on ollut noin 15 prosenttia. Aika lähellä luontaista kymmenen prosentin kuolleisuutta.

Parinsadan vapaaehtoisen kola-armeija on jälleen valmiina auttamaan norppaemoja.

Näinä viikkoina heistä jokainen kasaa Saimaan rannoille oman nimikkokinoksensa.

Reiluun 200 nietokseen voivat norppanaaraat vetäytyä synnytyspuuhiin.

Valtaosa vapaaehtoisista kolaajista on samoja luonnonystäviä, jotka jo parin vuosikymmenen ajan ovat olleet mukana keväisillä norppien pesälaskentaretkillä.

Uhanalaisten eläinten suojelu on pitkäjänteistä työtä, jossa vähitellen kertyvät konkreettiset tulokset palkitsevat vuosien sinnikkään ahkeroinnin.

Sirpa Silmäri