Pääkirjoitus: Poliittinen retoriikka kovenee – Alatyylille ei saa antaa sijaa poliittisessa keskustelussa ja kielikuvissa

Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas nimitteli viikonvaihteessa sosiaalisessa mediassa Sanna Marinin (sd.) hallituksen ministereitä hyvin alatyylisesti. Peltokangas poisti myöhemmin viestinsä, mutta se oli jo tehnyt tehtävänsä. Peltokangas sai hetkensä some-julkisuudessa Suomen kesän hiljaisimpaan uutisaikaan.

Perussuomalaisten oma ryhmä ei puuttunut Peltokankaan asiattomiin kommentteihin. Rangaistuksia hölmöilystä ei ole tulossa.

Jotain voisi silti tulla. Viimeksi kesäkuussa tuore eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen (kesk.) vetosi kansanedustajiin arvokkaan käyttäytymisen puolesta.

Myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio on vakuuttanut, että puolue haluaa profiloitua asiakeskustelussa. Puolueeseen pesiytynyt alatyyli erityisesti sosiaalisessa mediassa kertoo enemminkin siitä, että eduskuntaryhmä ei ole Tavion hallussa. Vai pidetäänkö epäkorrektia kielenkäyttöä sulkana hattuun?

Esimerkiksi kansanedustaja Ano Turtiaisen erottaminen ryhmästä ei ole juuri vaikuttanut puolueen kaikkien kansanedustajien kielenkäyttöön.

Hyvät ja kiivaatkin poliittiset debatit ovat aina paikallaan ja niitä soisi olevan enemmänkin. Poliittiselle keskustelulle pöydän pyyhkiminen hyvillä käytöstavoilla on silti myrkkyä. Se syö politiikan uskottavuutta ja arvostusta.

Eri puolueiden kansanedustajien laidasta laitaan pitäisi näyttää esimerkkiä vihan lietsonnan ja muiden toimijoiden painamisen sijaan. Nyt pyrkimys on keskustelun sijasta enemmän vastakkainasettelussa.

Tällaisessa tilanteessa moni keskustelija turhautuu ja viheltää itse itsensä paitsioon, koska ei halua lähteä mukaan loanheittoon. Siitä ei seuraa mitään hyvää, sillä se sulkee monia hyviäkin näkökulmia poliittisen keskustelun ulkopuolelle.

harri.manskinen@kaakonviestinta.fi