Puheenvuoro: Eurooppalaisia kysymyksiä tulevaisuudesta ja yhteisistä arvoista

EY-barometreilla mitataan kansalaisten mielialoja eri maissa. Viimeisissä barometreissa maahanmuutto oli kansalaisten suurin huolenaihe. Näin on ollut vuodesta 2015 lähtien.

Toisaalta kansalaiset pitävät ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionin sisällä EU:n suurimpana saavutuksena.

Miten vastata? Perusratkaisuna on esitetty, että EU:n täytyy vahvistaa yhtenäistä ulkorajojen rajavalvontaa. Muutoin vapaa liikkuvuus ei toimi rajojen sisällä.

Presidentti Mauno Koivisto oli muutama vuosi sitten vieraana Suomen Pankin joululounaalla. Hän kysyi: Miksi emme erottele pakolaisia ja siirtolaisia? Silloin ihmiset ymmärtäisivät asian paremmin.

Jos teemme erottelun Koiviston tapaan: Suomen ja muiden EU-maiden tulee tarjota suojaa niille, jotka pakenevat henkensä edestä. Siihen velvoittaa erityisesti Geneven sopimus vuodelta 1951. Suomen hallitus on usein toiminut näissä asioissa yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa. Näin oli vuonna 1973 ja nyt vuodesta 2015 lähtien.

Pakolaisten lisäksi monet kehitysmaissa haluavat hakea muualta parempaa elintasoa. Emme pysty sitä kaikille tarjoamaan. Kuitenkin työmarkkinat tulevat tarvitsemaan maahanmuuttajia tärkeistä palveluammateista aina vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Olisiko nyt, kun emme elä keskellä hallitsematonta muuttoaaltoa, luotava kestävä politiikan pohja? Voitaisiinko maahanmuuttopolitiikasta löytää yhteinen näkemys ilman politikointia, jos nojataan yhteisiin arvoihin ja tutkimukseen?

Freedom House, ajatuspaja Washingtonissa, julkaisi äskettäin vuosittaisen raporttinsa vapauden asemasta maailmassa. Tilanne on huonompi kuin vuosi sitten. Nicaragua ja Uganda ovat pudonneet ei-vapaiden maiden joukkoon.

Pilari, johon EU nojaa, ovat yhteiset arvot: oikeusvaltio ja perusoikeudet. Voiko niissä tehdä kompromissia?

Kaksi muuta ennen vapaata maata pudotettiin osittain vapaiksi. Ne ovat Serbia ja Unkari, molemmat Euroopasta. Unkari on lisäksi EU:n jäsenmaa.

Unkarin kohdalla raportti kertoo syyksi pääministeri Viktor Orbanin Fidesz-puolueen jatkuvat hyökkäykset demokraattisia instituutioita vastaan. Puolue on raportin mukaan käyttänyt määräenemmistöään parlamentissa opposition, median, uskonnollisten ryhmien, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen, tuomioistuinten, turvapaikanhakijoiden ja yksityisen sektorin rajoittamiseksi vuodesta vuoden 2010 lähtien.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja rautaesirippu murtui, Keski- ja Itä-Euroopan maat hakivat uutta ankkuria Euroopasta. Maiden EU-jäsenyydelle asetettiin aikanaan selvät ehdot. Mailla pitää olla vakaat instituutiot, jotka turvaavat demokratian, oikeusvaltion periaatteet, ihmisoikeuksien ja vähemmistön oikeuksien kunnioittamisen ja suojaamisen. Kaikki hakijamaat hyväksyivät neuvottelujen lähtökohdat. Ne ovat myös osa jäsenyyssopimusta.

EU nojaa perussopimukseen ja yhteisiin instituutioihin, joiden tehtävänä on valvoa sopimusten noudattamista. Runsas vuosi sitten Euroopan komissio toi esiin huolen, että Puola olisi loukkaamassa vakavasti oikeusvaltion periaatetta. Euroopan parlamentti on ottanut esille Unkarin.

Mitä johtopäätöksiä pitäisi vetää? Pilari, johon EU nojaa, ovat yhteiset arvot: oikeusvaltio ja perusoikeudet. Voiko niissä tehdä kompromissia?

Miten sitten kansalaiset suhtautuvat Euroopan unioniin tänään? Jotkut pelottelivat, että jos britit asettuvat Brexitin puolelle, monet maat seuraavat. Miten on käynyt? Luottamus EU:n instituutioihin on merkittävästi vahvistunut. Se on korkeimmillaan 20 vuoteen.

Onko maailman myrskyissä parempi toimia yhdessä vai erikseen? Haluaako kukaan brittien kokemuksen jälkeen enää ulos EU:sta tai eurosta? Halutaanko lähinnä tilaa arvostella?

Jäsenmaat ovat niputtaneet toimivaltansa kauppapolitiikassa, koska uskovat yhdessä olevansa enemmän globaaleissa neuvotteluissa. Maailmankaupan vapauttaminen on auttanut nostamaan miljardi ihmistä äärimmäisestä köyhyydestä. Varjopuolena taantuvilla aloilla on syntynyt työttömyyttä ja ansioiden supistumista.

Onko oikein, että EU edustaa yhdessä jäsenmaita kauppaneuvotteluissa?

Jos kaupan esiteitä purkamista jatketaan, kenen tehtävä on huolehtia taantuvien alueiden ja alojen ihmisistä? Mitä tehdä niille ihmisille, jotka ovat kärsineet globalisaation ja teknologian vaikutuksista? Kenen tulee vastata toimenpiteistä?

Erkki Liikanen
valtiotieteen maisteri
Helsinki

Kirjoitus on tiivistelmä alustuksista, jotka Liikanen teki Länsi-Savon järjestämässä EU-vaalipaneelissa Mikkelissä keskiviikkona 8. toukokuuta.

Luetuimmat