Puheenvuoro: Syöminen ei ole rikos - Vastuuttomin osapuoli on se, joka ulkoistaa niin ekologiset, eettiset kuin taloudelliset ongelmat jonnekin kauas

Ennusteiden mukaan viljan kulutus kasvaa kehittyvissä maissa 18 prosenttia ja lihan kulutus 37 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (EU komission Agricultural outlook -raportti). Lihassa kehittyvät maat muodostavat tuolloin maailman kokonaiskulutuksesta 68 prosenttia ja viljassa .

Absoluuttisesti lihan kulutus kasvaisi lähes 70 miljoonaa tonnia. Suomessa lihan kokonaiskulutus on noin 0,4 miljoonaa tonnia (luullista lihaa ja luitahan emme syö) vuodessa, mikä on noin 0,1 % globaalista kulutuksesta.

Niin EU- kuin OECD -maissa kulutusennuste on varsin vakaa, mutta nousujohteinen. Myös Suomessa lihan ja ylipäänsä kotieläintuotteiden kulutus on ollut hyvin tasaista eikä mitään radikaalia muutosta ole näköpiirissä.

Ilmaston kannalta globaali lihan kulutuksen kasvu sisältää varmasti ongelmia, tuotantotavasta riippuen. Siinä keskustelussa on syytä erottaa tuotannon ääripäissä olevat amerikkalaiset feed lotit ja suomalainen nurmirehuun ja runsaisiin vesivarantoihin perustuva tuotanto.

Luonnonvarakeskuksen ARVI-hankkeen (www.luke.fi/projektit/arvi-paaprojekti/) mukaan maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Suomessa voidaan lisätä vesi-intensiivistä ruoantuotantoa kuten kasvihuoneviljelyä, kastelua vaativien avomaakasvien viljelyä sekä lihantuotantoa ilman merkittäviä negatiivisia vaikutuksia vesitalouteemme tai ekosysteemeihimme.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston kestävyystieteiden professori Helena Kahiluoto toteaa Maatilan Pellervon Eläin -lehden (Lokakuu 2018) haastattelussa, että olisi reilua, jos tuottaisimme ruokaa edes omaa tarvettamme vastaavasti omilla resursseillamme.

Olisi reilua, jos tuottaisimme ruokaa edes omaa tarvettamme vastaavasti omilla resursseillamme.

Edelleen professori Kahiluoto pitää perusteltuna suomalaista kotieläintuotantoa, jos sen kriteerinä on globaalin työnjaon määritelmät. Etenkin tilanne on tämä märehtijöiden osalta, joiden pitämiseen meillä on hyvin soveltuvat olosuhteet.

Suuri osa maailman peltoalasta on käytännössä vain laiduntamiseen soveltuvaa ja pystyy sitä kautta tuottamaan ihmisille kelpaavaa ravintoa. Märehtijä muuttaa ihmiskelpoiseksi ravinnoksi biomassaa, jolle ei olisi muuten mitään käyttöä. Kotieläintalous myös ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.

Tuon ravinnon poistaminen yhtälöstä ja korvaaminen jollain muulla ei ole helppoa, josko lainkaan mahdollista. Ellei sitten ihmisten määrä vähene.

Kaikki edellä esitetyt huomioiden Suomen kannalta kysynnän kasvu antaa mahdollisuuden vientiin, kun voimme tarjota vastuullisesti tuotettua laadukasta lihaa ja muita kotieläintuotteita.

Lihan kulutuksen laskua Suomessa ei viljelijöiden ole tarve pelätä. Suurin osa lihasta myydään nykyisellään jauhelihana, jonka hinta on poljettu kaupan toimesta niin alas, ettei sen tuottaminen ole kovinkaan mielekästä.

Sen sijaan korkealaatuisille liha- ja muille kotieläintuotteille löytyy nyt ja tulevaisuudessa maksuhalukkaita ostajia. Syömällä vähemmän, mutta parempaa kaikki voivat voittaa. Ja syömällä aina kotimaista ei kenenkään tarvitse tuntea olevansa rikollinen yhdenkään suupalan kohdalla.

Vastuuttomin osapuoli ruokaketjussa ja -keskustelussa on se, joka ulkoistaa niin ekologiset, eettiset kuin taloudelliset ongelmat jonnekin kauas, jonne emme voi vaikuttaa.

Vesa Kallio
Toiminnanjohtaja
MTK Etelä-Savo

Luetuimmat