Työllistymistohtori Yrjö A. Palosuo Puheenvuoro-palstalla: Esitetyssä työttömien aktivointimallissa työttömiä syyllistetään tavalla, joka on jo ihmisarvoa loukkaavaa

”Hallituksen esityksen luettuani, en voinut välttyä ajatukselta, että esityksen laatijat ovat olleet kyvyttömiä, ymmärtämättömiä tai jopa järjettömiä.”

Suomi 100 -juhlaan kuuluneen Lasse Heikkilän Suomalaisen Messun juhlaversiossa oleva viesti ”pyydämme sun esivaltasi ylle, viisautta ihmistä suurempaa”, näyttää jäävän tyhjäksi toiveeksi, koska esivaltamme jatkaa heikommassa asemassa olevien taloudellista kiristämistä, myös tällä itsenäisyyden toisella vuosisadalla.

Yksi osoitus tästä on työttömyydestä aiheutuvan taloudellisen riskin tietoinen siirtäminen työttömien harteille.

Tuntuu pahalta, että ylimieliset ja suojatyöpaikoissa lymyilleet, hyväveli-järjestelmien kautta vallan kammareihin päässeet, aikovat heikentää työttömyyden kohtaamien ihmisten perustuslain takaamaa suojaa sekä toimeentuloa, Hallituksen esitys, HE 124/2017.

Esitetyssä työttömien aktivointimallissa työttömiä syyllistetään tavalla, joka on mielestäni jo ihmisarvoa loukkaavaa. Siinä työttömille lisätään omavastuupäiviä sekä työttömyydestä aiheutuvaa riskiä perustuslain vastaisesti, heikentämällä työttömien toimeentuloa kaavamaisesti.

Hallituksen esityksen luettuani, en voinut välttyä ajatukselta, että esityksen laatijat ovat olleet kyvyttömiä, ymmärtämättömiä tai jopa järjettömiä.

Tekijöiden olisi kannattanut tiedostaa ”Sokea vuosisata – synkkä tulevaisuus” -kirjaan sisältyvä viesti työsuhteen syntymiseen liittyvistä yksinkertaisista perusasioista.

Näitä ovat ensiksi työnantajan työllistämisedellytysten, toiseksi työntekijän työllistymisedellytysten sekä kolmanneksi ulkoisten tekijöiden yhdenaikainen toteutuminen.

Rahaa suojellaan, mutta heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jätetään heitteille.

Tarkoitushakuisesti kirjoitettu hallituksen esitys keskittyy näkökulmassaan yksinomaan työttömien rankaisemiseen, käsittelemättä lainkaan työnantajien työllistämiseen liittyviä edellytyksiä.

Samaan aikaan uutisoidaan työpaikkojen vähentämisistä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla.

Yritysten työllistämiseen liittyvät edellytykset ovat merkittävästi erilaiset eri puolella maata sekä eri toimialoilla.

Mikäli uusia osa-aikaisia työpaikkoja ei synny useita satojatuhansia, niin silloin työttömien kaavamainen köyhdyttäminen toteutuu hallituksen toivomusten mukaisesti.

Samoin, jos julkinen sektori ei kykene esittämään puuttuvia työpaikkoja tai työllistymistä edistäviä palveluita, niin silloin rikotaan perustuslain säädöksiä ja sen henkeä tavalla, joka ei ole miltään osin hyväksyttävää.

Päällimmäinen tuntemukseni esityksestä sekä pahin pelkoni on, että yhteiskuntaan syntyy jälleen tilanne, jossa liian moni menettää toivonsa paremmasta huomisesta ja kansakunnassa toteutuu vuoden 1918 tapaiset tapahtumat, jolloin liian monella oli ”nokka veressä”.

Kansakuntamme sisällä jännitettä synnyttävästä tulonjaon ja verotuksen epätasa-arvosta voi lukea vaikka kirjasta ”Maksukykyyn suhteutettu verotus . . .”.

En voi käsittää, että rahaa suojellaan, mutta heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jätetään heitteille.

Nyt tarvitaan laaja-alaista keskustelua yhteiskunnan tehtävistä sekä kansakuntamme kahtiajakautumisesta.

Yrjö A. Palosuo
Työllistymisen ja työllistämisen edellytyksistä väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori
Kuopio